Pentumania

Kyllä aika menee ja vauhdilla. Piti oikeen ryhdistäytyä että maltoin asettua hetkeksi paikoilleni.

Meillä päivät menee hyvinkin vauhdikkaasti. Paco on rikkonut rutiineja vain vähän ja nykyään yöt saan nukkua. Narttuja käy sääliksi, nehän joutuu valvomaan pentujen kanssa koko sen ajan kun ne ovat kotona. Hui kamala. Mulle tää muutama kuukausi on tehnyt vaikeeta. Aluksi Paco vaan huusi ja huusi yöllä. Mami sitä tuli välillä päästämään pihalle. Sitten Paco taas huusi. Argh. Mulla meinas palaa käpy sen kanssa. Nyt se on hieman rauhottunut. Vähän aikaa sitten se vielä itki aamuisin kun kukaan ei noussut ja se oli ihan pirteenä, mutta mami kävi pari kertaa pomppaamassa sen kopan eteen ja karjas "EI!" niin Paco hiljeni aikas pian. Tai heti hiljeni kun se säikähti, mutta tarvi vain pari toistoa ja se oppi olemaan aamusin hiljaa. Nyt mäkin saan nukkua pitkään jos huvittaa. Ei Paco kovin myöhään malta olla kopassa jos sitä ei väsytä, mutta sentään pitempään kuin aikaisemmin. Luksusta peräti.

Mä olen oppinut että on tiettyjä asioita joita ei saa tehdä vaikka kuinka mieli tekisi. Esimerkiksi ei saa varastaa mamin tai papin tavaroita, eikä todellakaan rikkoa niitä. No Pacon kovaan kalloon se ei ole ihan vielä iskostunut. Eikä se ole oppinut että jos sanotaan "paikka" niin se on sitten paikka kunnes toisin sanotaan. En mäkään aina malta pysyä paikallani, mutta kun muutaman kerran sen joutuu mami äkäsestä tokaisemaan niin kyllä mä saan takamukseni pidettyä maassa. Paco ei. Jouduin jo kerran hakemaan sen niskasta portaista kun se vaan ravas sinne vaikka mami monta kertaa kielti. Tiedän että jos ei tottele niin menee ikuisuus ennen kun tapahtuu mitään mitä minä haluan. Sillonkin oltiin lähössä lenkille ja tuo rääpäle vaan ravaa portaissa.

Mutta on siitä seuraakin. Päivät menee paljon nopeempaa kun leikitään sen kanssa kotona ennen kun papi tai mami tulee kotiin. Yleensä papi tulee eka ja sitten me touhutaan yhessä ja sitten vasta mami tulee kotiin.

Nyt me ollaan viikonloppu Pacon ja mamin kanssa kolmestaan kotona. Plus se lisko. Siitäkin on tullut tosi vaativa. Se aina hakkaa lasia ja haluaa syliin. Jos se ei oo vielä tajunnu niin minäkin haluan syliin, samoin Paco. Että ota vuoronumero, mä olin ensin.

Oltiin koirapuistossakin tossa viikko sitten, siellä oli tuttuja! Oli siellä uusiakin koiria. Oli kyllä kivaa. Pitkästä aikaa päästiin sinne. Paco ei ollu aikasemmin siellä ollukaan mutta tykkäs kyllä. Se näytti ihan pöljältä kun juoksi hullun kiilto silmissä siellä.

Sitten me oltiin viime viikolla eläinlääkärissäki. Piti ottaa rokotukset. Hyi että. Se lääkkäri vaan yritti mua kopeloida. Meinas paniikki iskeä kun papi vaan piti kiinni. Pacon mielestä se oli ihan kivaa. Mutta se onkin tollanen tollo..

Siinä vähän posekuvaa meistä. Pacolla on kyllä nyt toi toinenkin korva jo pystyssä, en vaan löytäny uudempaa kuvaa. Toi mun kuva on otettu ralleista. Oltiin kattomassa niitä.

Yritän muistaa päivitellä tapahtumia täältä nyt vähän useemmin.

Siihen asti, Ciao!

- Rico ja pallopää Paco

Cangaroos Made In Finland "Paco"

Tsaukki!

Kuten otsikosta huomaatte, meidän uuden karvakorvan nimi on Paco. Ihmettelin kun vappupäivänä heti aamusta lähettiin liikenteeseen autolla, kauhea härdelli. Perillä oltiin jossain maatilalla (haistoin sen hevosen lannan jo kaukaa) ja minut jätettiin autoon. Sitten vierähtää tovi ja papi avaa peräluukun ja mami raahaa punaista rottaa. ENSINNÄKIN se on MINUN mami. Toiseksi, mitä h****ttiä se tekee mun autossa? No mä sitä siinä hetken haistelin ja lähdin tutkimaan maatilan hajuja. Sitten kun lähettiin ajelemaan takasin päin, se rotta vinku etupenkillä mamin sylissä koko matkan. Oli se välillä hiljaakin mutta pääasiassa se huusi. Se siitä rentouttavasta lomareissusta..

No me sitten pysähdyttiin Teuvalle, pääsin juoksemaan Nachon kanssa. Se rottahan siellä oli huomion keskipisteenä, tietenkin.

Kotona tajusin vasta kuinka raivostuttavia pennut osaa olla. En varmasti ollut noin raivostuttava pentuna, en tasan ollut. Tuo riehuu minkä kerkeää, sitten se kusee lattialle, taas riehuu ja sitten nukkua röhnöttää. Ja kun herää niin sama rumba alkaa uusiksi. Ja yöt.. Huh huh. Se huutaa yöllä ja sitä pitää päästää pihalle ja sitten se nukkuu hetken ja taas se huutaa. Mä olen niin väsynyt! Mutta niin on vissiin mamikin. Me nukuttas päivällä sohvalla mutta se rääpäle ei anna, koska se haluaa vartin välein pihalle. Argh.

Nyt vihdoin pääsen kirjottamaan, koska papi otti sen rotan ja lähti Amin luokse. Me saadaan  mamin kanssa ladata akkuja pari päivää. Tai no mami vissiin menee töihin huomenna, mutta minä saan nukkua vielä huomisen. Sitten taas paluu tähän uuteen arkeen..

Saanen huomauttaa, että en koskaan pentuna ollut kiinnostunut pistorasioista. Nuo tuo rotta jonka ne Pacoksi on nimennyt on erittäin kiinnostunut niistä. Ja sillä alkaa kai nyt jo hampaat vaihtua kun se kokoajan järsii jotain. Pistorasiaa, johtoja, pöydän jalkaa, lelua, minua, vaatteita, luuta tai jos ei muuta löydy niin omaa tassuaan..

On se ihan hauskaakin seuraa, se tykkää painia. Sitä on sitten kiva pyöräyttää nurmikolle. Se vaan matkii mua kokoajan. Jos kurkkaan mamin kukkapenkin reunan yli, niin menee pari sekuntia ja sekin tulee kurkkimaan ihan viereen. Ja jos haen luun mitä syödä, niin se tulee ja vie sen luun multa. Eikä se luu kiinnosta jos mä en sitä syö. Eikä mitään kunnioitusta, se vaan tunkee mun petiin mitään kyselemättä. Mä sentään tiedän että vaan omaan petiin saa mennä, ei toisten. Mutta tämä ei sitä suostu tajuamaan. Ei riitä että minä ärähdän, tai että papi nostaa sen niskasta kieltäen kymmenen kertaa peräkkäin. Ei ei ei. Se ei luovuta.

Laitanpa siitä muutaman kuvan niin näette millainen tapaus se on..

 Ja kuten huomaatte, sen on pakko kokojan järsiä jotakin..

Alla kuva meidän ensimmäisestä yhteisestä päivästä. Näette kuinka epäileväinen olen tuota uutta otusta kohtaan..

Onhan se ihan suloinenkin, silloin kun se on paikallaan. Tai nukkuu.

Se tosiaan matkii mua, joten vaikka se ei nimeään tunnista niin se osaa käskystä istua. Outo tapaus..

Muutakin outoa tuossa on, esimerkiksi se että se raahaa kaikki lelut omaan petiinsä. Tai raahautuu itse lelulaatikkoon..

Ja sitten vielä kuva kun me leikitään. Meistä ei kovin montaa leikkikuvaa ole, koska vauhti on niin hurjaa ettei kamera pysy perässä.

Että tällästä tänne. Toivottavasti teille menee rauhallisemmin.

Besos, Rico

Puutarhatonttu

Ihanaa, kesä tulee! Meillä se näkyy mamin pyllistelystä kukkapenkissä, papin pyllistelystä grillin kanssa ja minun pyllistelystä ruusupuskaan. Se tosin meiltä katosi aika vauhdilla. Mami siitä on puhunut että pitäisi se leikata kun on niin ruma ja viime viikonloppuna se sai papin siihen suostuteltua. Tosin nyt ne on miettinyt että kaivaa sen sieltä kokonaan pois. Mun pissapuskan! Mutta ei hätiä mitiä, sieltä alkaa nousemaan kaiken näkösiä kasveja, mamin kukkapenkistä siis. Sinne ei vieläkään saisi mennä, joten ne rakentaa siihen jonkin sortin muurin tai jonkun. Mutta sittenpähän pääsen kiipeilemään!

Lukkoseppäkin kävi meillä eilen. Sitä piti kokoajan vahtia ettei se vie meiltä mitään. En luota noihin ukkeleihin.. Mutta oli siitä jotain iloakin, se sai auki meiän rikkinäisen parvekkeen oven. Kun mami tuli töistä niin sehän sitten sinne pamahti. Papi laitto sille sen kukat jo roikkumaan. Mami meinaan viime viikonloppuna istutti parvekelaatikkoihin orvokkeja vaikka koko parvekkeelle ei päässyt. Sitten ne oli mun tiellä terassilla kun yritin leikkiä pallolla. Nyt ne on kuulemma multa turvassa. Mamihan sinne parvekkeelle laitto kynttilöitä ja kippoja ja kuppeja, mutta teki se yhden järkevänkin liikkeen, se toi viltin sinne! Tosin parvekkeesta en tykkää niin paljoa kun terassista, parvekkeelta ei näe mitään! Olen liian lyhyt.. Hmph.. Sitä rakentaessa joku urpo on laudottanu koko kaiteen umpinaiseksi. Miten se on kuvitellu että sieltä näkee? Häh?! Nyt sitten se on sellasta kiipeilyä että pääsee tuolilta kurkkimaan mutta kun eihän se ole tarpeeksi lähellä kaidetta niin ei sieltä näe. Sitten joutuu pomppimaan ja pyytämään apua noilta ihmisiltä eikä ne mua kuitenkaan nosta kun kuulemma yritän hypätä pois ja ärrh. Se on sellasta takkuilua. Terassilla saa vaan kirmata miten haluaa ja kun ne on aidannu pihan niin saan juosta siellä ihan vapaana. Sieltä näkee hyvin muutenkin pihapiiriin ja kadulle.

Mamilla meinas mennä hermo sekä muhun että papiin sillon viikonloppuna.. Me kun leikittiin niin kun äijät leikkii, keskittyneesti asiaan ja vauhdilla juosten. No sitten se mamin kukkapenkki sattu olemaan kokoajan tiellä ja sitten oli ne orvokkilaatikot (ne kun tosiaan siellä terassin lattialla oli vielä eiliseen päivään asti). No osa kukista ei sitten kestänyt meidän leikkejä. Ja kun mami sen huomasi niin se pisti meiät molemmat sisälle.. On sekin yks tyranni..

Huhupuheitten perusteella meille muuttaa ens viikolla se Paco. Mun kuulemma pitää lähteä mukaan hakemaan sitä. No pääsee ainakin vähän reissun päälle.

Nyt keräilemään kimpsuja ja kampsuja, huomenna lähetään taas reissuun, mennään Keski-Suomeen. Onkohan Ami siellä?

Besos, Rico

More Meat More Heat

Rakkaat ystävät, olen todennut että kaikki hyvältä maistuva tuntuu pahalta mahassa.

Tämä ajatukseni muodostuu nyt siitä, että kun se aikaisemmin mainittu suklaa alkoi kiertämään mahassa, niin näin myös teki herkullinen jauheliha. Siitä mainitsinkin jo aikaisemmin, mutta tämä sama ongelma jatkuu vieläkin. Nyt ovat ihmiset pienentäneet lihan määrää (jo aivan minimiin!) mutta siltikin tuntuu ettei maha kestä. Kyllä se siihen varmasti tottuu, minä en ainakaan luovuta!

Sain eilen uuden pedin! Sellainen musta nahkainen ulkokuori, sisältä pehmeä musta fleece. Ah. Se on ihana! Toinen samanlainen näyttää olevan eteisessä vielä muoveissa. Epäilen että se on Pacolle, sen tuloon kun ei ole kuin kaksi viikkoa! En ole ihan varma miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Ihanaa että tulee leikkikaveri, mutta apua jos se vie mun lelut ja herkut ja ruuan ja luut ja sohvan ja mamin ja papin ja auton ja sohvan ja herkut ja sohvan! Täytyy varmaan pitää sille kova kurinpalautus kun se tulee..

Edellisenä viikonloppuna oli jotkut koiranäyttelyjutut täällä. Mami ja papi oli sitten siellä kahtena päivänä, toivat hirveän määrän ruokaa ja herkkuja ja uuden vesikupin ja ruokakupin. Ja kuulemma Pacollekin ruokakupin. Ja sitten sellasen pehmoalustan koppaan. Sille tosin kävi heti ekana yönä huonosti kun se jauheliha alkoi kiertämään. Ne aikasemmat pehmusteet on saanut vedettyä pois alta, mutta tässä oli muovipohja! Eli pakostikin osui vaikka kuinka yritin naama ruvella sitä repiä pois tieltä.. No onneksi ne pesi sen niin nyt on sekin takaisin käytössä. Matolle ei käynyt sitten niin onnekkaasti, sitä ne ei saanut pestyä. Pitää niitten viiä se jonnekin pesulaan. Hupsis.

Pihalla on sulanut lumi pois! Tosin tilalle on tullut märkää mutaa.. Yök. Omassa pihassa olisi kiva haukkua naapureita mutta nuo yhet vaan kieltää kokoajan. Eikä mamin kukkapenkkiin kuulemma saa mennä, vaikka siellä olis todella paljon kaikkea kivaa tutkittavaa. Kyllä mä oon nopeeta aina käyny kurkkaamassa, mutta tähän mennessä ne on melkein joka kerta nähnyt.. Hmph.

Viikonloppu lähestyy, eli vuorossa on matkustelua Keski-Suomeen. Onkohan sielläkin mutaa? Tässä kelissä on yksi hyväkin puoli, ei tarvitse laittaa vaatteita!

Nyt käperryn tuonne uuteen petiini nukkumaan, Ciao!

Hulabaloo

Pitkästä aikaa pääsin taas koneen ääreen. On tässä kaikkea tullut touhuiltua, nyt kun kelit oli vähän aikaa ihan kivatkin niin ulkona on tullut ravailtua. Nyt on sellanen kurakeli että ei oikeen huvita tuolla pihalla olla. Eikä tänään oo paistanu ees aurinko niin nou thänks.

Vähän kuvasaastetta meiän ulkoiluista:

Enkö näytä muuten typerältä noissa vaatteissa?

Meille tulee nyt sitten vappuna toinen kääpiömonsteri, Paco. Hänen ylhäisyytensä takia olen joutunut kokemaan kummallisia asioita, esimerkiksi VAIPPOJA. Halleluja vaan siitäkin ideasta.. Nuo ihmiseni meinaan ajatteli (kivasti ajattelikin) että lihan lisääminen ruokaan voisi parantaa mun turkkia. Mullehan se sopii, nappulat maistuu paljon paremmilta kun niitten päällä on jauhelihaa. No, äkkiseltään iso määrä jauhelihaa tuppasi pistää mahan sekasin. Ja juuri sinä aamuna ne iski mulle vaipat jalkaan.. Ihan vauvojen vaipat, niihin vaan teki reiän hännälle. No päivän aikana tuli niin kova hätä että pakko oli oloa helpottaa, tosin enpä tajunnut ettei kannattaisi vaipat jalassa.. Papi kun tuli kotiin niin siitäpä riemu syntyi kun istuimme kylppärin lattialla, papi housut märkänä, minä paskat housussa. Ja ihanasti se vaippapaska hierti mun pallit joten vereslihallahan ne sitten oli. Oli oikeen miehekästä olla papin kanssa suihkussa kun se yrittää pestä paskaa mun palleista. Jotka oli siis äärettömän kipeät. No kyllä ne siitä sitten parani mutta vaippoja en enää halua!

On ne mulle ollut ihan kilttejäkin. Mami on innostunu niistä virkatuista pehmoleluista. Saanenko esitellä, Mörkö:

Ja tuo isompikorvainen komistushan olen siis minä, jos ette heti tajuneet.. Sitten seuraavaksi esittelen teille Tipun. Sen kanssa sain leikkiä vaan hetken, sitten se joutui ensiapuasemalle Teuvalle Nachon leluksi..

Ja sitten viimeisenä kanttarelli jolla en olisi saanut leikkiä ollenkaan.. Vein sen kuitenkin aina silloin kun mami en nähnyt, joten sekin vietiin Teuvalle.. Kiitti vaan luottamuksesta..

Sitten viimeiseksi täytyy laittaa vielä posetuskuva. Näitä kuvia nyt on kun mami meni hankkimaan järjestelmäkameran.. Ja mitäpä muutakaan se kuvaa kun minua. Koska minua komeampaa kohdetta on turha etsiä!

Nyt jatkamaan pallien parantelua, heippa!

- Rico

Suklaamonsteri

Voihan sukulaku sentään.. Ei ollut meikäpojan hengenlähtö kovinkaan kaukana tossa torstaina. Kerronpa mitä kävi.

Jäin yksin vapaaksi kotiin siksi aikaan kun papi ja mami oli muualla. Edellisenä iltana oltiin sohvalla lötkötelty koko porukka ja sinnepä ne oli unohtanut suklaalevyn. Sellaisen Milka suklaalevyn. Olen niin perso suklaalle, että minulle on ostettu ihan omiakin suklaanappeja. Haisee ihan samalle kuin noittenkin suklaa, joten en ymmärrä miksen saisi niitten suklaata syödä. Joten päätinpä kokeilla kun kerran eivät olleet vahtimassa. Kannoin koko suklaalevyn petiini ja aloin kiskomaan sieltä levyä ulos. Ah se oli hyvää! Tosin siinä ahmimisessa kävi niin että kun liian vauhdilla söin niin oksensinpa osan siitä ulos. Ja sitten vasta se huono olo tulikin.. Janotti niin hirveästi että maha paisu ja sitten tuli niin hirveä pissahätä että pakkohan sitä oli joka suuntaan päästää ulos. No sitten kun papi tuli kotiin niin eipä se päätä taputtanut.. Kermamaito sekotusta se yritti juottaa mutta maha oli niin täynnä että enhän minä jaksanu juoda. Niin sitten lähettiin lenkille. Sain juosta pitkiinsä siellä papin kanssa, se oli ihan kivaa vaikka maha olikin jonkin verran tiellä. Sitten vaan kävi niin että kun tultiin takasin sisälle niin rupes taas oksettamaan. No kun mami tuli kotiin niin alko sitten mua vähän ahistamaan, tuli jonkin sortin nuha. Papi sitten soitti eläinlääkärillekin mutta eipä meillä sitten ollut muuta tehtävissä kun vaan oksennusten väistöä. Yöllä oli niin paljon virtaa mulla että pompin kuin duracell-pupu. Mami sitten tuli olkkariin sohvalle mun kanssa nukkumaan, vaikka en mä meinannut aluksi malttaa nukkua, pompin vaan. Nukahin sitten ja oli kyllä kiva, sain olla peiton alla lämpimässä. Aamulla papi toi apteekista jotain hiiltä niin sitä sitten jouduin syömään. Se oli tosi pahaa. Mutta huono olo loppu sillä. Ei viikonloppuna tehny enää mieli suklaata. Eilen kyllä taas teki, joten kaikki kunnossa. Mutta ei mami eikä papi kovin ilosesti sitä mulle ollu tarjoamassa. Jostain kumman syystä.

Nyt ei ole jäänyt suklaata pöydälle, en ymmärrä miten se on mahdollista. Saakelin siivoushullut. Vai olisko siitä torstaista jäänyt niille jotain mieleen? Äh, en usko.

Pentukuulumisista sen verran, että yksi urospentu on kuulemma syntynyt ja varattuna, nyt odotellaan toistakin pentuetta joka syntyy myöhemmin että jos sieltä tulisi kanssa uroksia. Kuulemma nuo ihmiset eivät halua toista arkajalkaa. Vaikka en mä mikään arkajalka enää ole. Mutta ehkä parempi, ei munkaan tarvi sitten siitä kersasta huolehtia.

Laitan muuten kuvia mitä näin sen suklaasyöntiepisodin jälkeen:

Kyllä kieltämättä hieman hämmensi..

- Rico

Baby Boomi

Hellurei!

Kylläpä aika vierähtää, siitä on jo melkein viikko kun viimeksi muistin kirjotella. Tässä ajassa on tapahtunut muutoksia, niin hyviä kuin huonojakin.

Aloitetaan hyvistä. Saan olla päivisin vapaana koko asunnossa! Makkaria lukuunottamatta, ne ei luota etten mene niitten sänkyyn nukkumaan. Aika fiksuja, en tiedä miten ne sen on tajunnut? Mutta kuitenkin, vapaana mä olen täällä saanut olla.

Sitten huonoja uutisia. En saa olla vapaana ihan kommandona. Nou nou. Vaan nehän ähersi viime viikonloppuna mulla uudet tuunatut housut. Ne kiristää ja puristaa ja hiertää ja kutittaa. No sain ne tuossa eilen pois ominavuin itekseni kun tarpeeksi kauan taistelin. Sitten kävin kostoksi lorauttamassa olohuoneen pöydänkulmaan lätäkön. Haha siinähän papi sitä pesi sitten riemuissaan kun tuli käymään kotona. Tosin se tais tykätä kyttyrää kun lähti hakemaan mamia töistä niin se kiristi ne housut niin tiukalle että en saanut niitä millään irti.

Pentupörinää sen verran, että mami verkkokauppashoppailee TAAS. Tosin tuossa uudessa rääpäleessä on se hyvä puoli, että minäkin saan samalla kaikkea uutta. Kuulemma uudet pedit hankitaan molemmille, samoin ruokakupit. Ja koska se uus kakara on niin pieni kun se tulee ettei sille voi vielä vaatteita hankkia seuraavaa talvea varten, niin vain minä saan uusia vaatteita. Siinä on miinuspuolikin. Meinaan että saan vaatteita. Koska nehän pitää laittaa päälle. Eikä se ole kivaa.

Laitanpa kuvan siitä pedistä mitä mami on meille kattellut Zooplussasta:

Sitten löysi toisenkin idean pedille. Pedit kun vie tilaa, niin siellä samassa verkkokaupassa oli valmiita kaappeja jonne sai piiloon pedin. Laitanpa siitäkin kuvan:

 Se aatteli että jos papi rakentaisi sellasen "rivitalon" meille ikkunan eteen. Siinä on meinaan patterikin niin se kivasti lämmittäisi. Olen sen kannalla ehdottomasti. Papia ei vaan oikeen napannut se rakentaminen, ei kuulemma tule samannäköinen kun muu sisustus. Mistä lähtien sitä on sisustus kiinnostanut? :O

Mami löysi uloskin sieltä samasta kaupasta hökkelin. Siitä papi ei ollut ollenkaan kiinnostunut. On kuulemma ruma. Mun mielestä sieltä vois hyvin kurkkia. Mutta en mä siellä pihalla kyllä nuku. Pistetäänpä siitäkin kuva, se on vaikea selittää:

Se oliskin hauska jos meillä olis noi kaikki mahdolliset petijutut. Vaikkakin paras paikka nukkua on sohva. Ja se on MUN paikka, ei sen uuden rääpäleen. Piste.

Besos, Rico

Up 'n' Go!

Tsaukki!

Huomasin etten ole kovin ahkeraan nyt taas kirjoitellut. Tämä kevät vaan tekee tulojaan, ja sitä mukaan kiireetkin. Meillä työhuoneeksi nimetty entinen remonttitarvikekasa on aika kiva. Se on melkeinpä valmis, ja siellä on jo kaikki tarvittava. Meinaan isot rahit, viltti ja tyynyjä. Siinäpä ne oleelliset. On siellä työpöytä ja tuoli ja tietokone ja kaikkea muutakin, mutta ne on ihan turhia. Tai no ei periaatteessa, koska niitten takia siellä viettää mami ja papi aika paljon aikaa. Ja koska mun pitää vahtia niitä kokoajan, niin minäkin vietän siellä paljon aikaani. Oon jo aika monta lelua raahannu sinne, mutta kun ne on mun lempileluja niin en voi jättää niitä sinne yksin yöksi vaan tuonne sitten mun kanssa nukkumaan alas.

Mamilla oli eilen vapaapäivä ja olin kuvitellut että se tarkottaa sitä, että me löhötään sohvalla koko päivä. Mutta ei. Se ensin hyöri ja pyöri kotona, sitten se lähti ja unohti laittaa mut kylppäriin (mitä se ei IKINÄ unohda). No minäpä tästä hermostuin ja kävin sitten kuivumassa olleen pyyhkeen reunaan merkkaamassa olemassaoloni. Ja kun mami ei siltikään tullut kotiin niin menin olohuoneen pöydänkulmaan tekemään isomman lätäkön. Loppujen lopuksi mami tuli kotiin eikä se yhtään tykännyt että olin merkkaillut. Mutta auttopas se, se kun lähti uusiksi jonnekin niin se muisti laittaa mut kylppäriin. Sainpas sen opetettua!

Kuulin kyllä illalla kun mami kertoi tapahtuneesta papille, että se ei ollutkaan unohdus, vaan tarkoituksella kokeili osaanko olla nätisti. No, eipä se siis putkeen mennyt, kuulemma seuraavan kerran kun olen yksin vapaana koko asunnossa, saan ne saakelin housut jalkaani. Kiva, hyvä minä.

Mutta huomenna on jeeeeeeeees päivä, on meinaan viikonloppu ja papi on kotona! Mami menee töihin, mutta kukapa sitä kaipaa. Papin kanssa on kiva olla kotona, kun sillon se yleensä pelaa pleikkarilla (minäkin olen kokeillut, en vaan osannut joten hermostuksissani pureskelin sen ohjaimen uuteen uskoon) jolloin saan vaan nukkua sohvalla. Toivottavasti sillekin ei iske joku siivousinto.. Äh, ei kai nyt sentään. Ei kai?

En tiedä tykkäänkö sittenkään viikonlopusta. Maanantai, tule jo!

Maanantaita odotellessa..

Ciao, Rico

Veckoslut

Hell Yeah! Viikonloppu alkaa!

Tiedossa siis vierailuja, monesta eri tahosta. Katsotaan kuinka monella on tuliaisia.

Ajattelin etsiä tuolta netin syövereistä jonkun kuvan joka ilmentäisi (haha) viikonloppuani. Kaivelin kaikenlaisia kuvia ja löysin osuvan kuvan. En kuitenkaan vielä paljasta sitä teille, säästän sen sokeripalaksi pohjalle.

Useimmat ihmettelevät miten koira voi kirjoittaa netissä. Ei se ole kovin vaikeaa, mamikin osaa. Aloitin harjottelun jo pentuna. Huomasin, että mami ja papi viettivät paljon aikaa ruokapöydän päälle asetellun koneen parissa. Yksi päivä kun ne oli poissa, kävin katsomassa sitä vempainta. Hyppäsin ruokapöydän tuolille ja kiipesin pöydälle. Ja siinä se törötti, tietokone. Tarkemmin ottaen kannettava tietokone. Auki oli sellainen sinertävä sivusto jossa oli paljon ihmisten kuvia, joku feisbuuk. Yritin jutella jollekin Eetulle siellä, mutta en oikeen osunut oikeille kirjaimille. Eetusta ei ollut paljoa iloa kun ei se ymmärtänyt mitä yritin jutella. "Täh?" sieltä vaan tuli. Ei mennyt ihan nappiin se homma. Siinä sitten kokeilin eri nappuloita ja sain googlen auki. No mitäpä nuori uros mahtaakaan sieltä etsiä, leidejä tietenkin! Kirjoitin siis hakukenttään "naiset". Tiedän, virheellisesti. Sillon en vielä ymmärtänyt että sana "nainen" tarkoitti vain ihmisiä. Mutta muuten kirjoitin sen oikein. Tai no tuli siihen muutama plussa perään, kun jäi tassu näppäimen päälle turhan pitkäksi aikaa. Ja siis muutamalla tarkoitan paria kymmentä. Mutta löyty sieltä naisia! Ei tosin narttuja.. Tämän episodin jälkeen en ole enää koneelle päässyt. Ihmiseni meinaan ovat rakentaneet kaiken maailman suojamuureja etten pääse koneelle. Olen siis siirtynyt televisioon.

Telkkarissa on se hauska puoli, että sieltä kuuluu sekä ääni että näkyy kuva. Luonto-ohjelmat on parhaita. Onneks mami kattoo niitä aika paljon. Ja jotkut lauluohjelmat on kanssa aika kivoja. Osa niistä laulajista on ihan karmeita. Niin kun yks vuosi se Idolsin yks poika. En sietäny sitä! Sellanen nössö blondi. En pystyny olemaan hiljaa kun sitä kuuntelin. Muut sen vuoden kilpailijoista oli ihan Ok, niitä sieti kuunnella. Ja se tanssikilpailu! Sekin oli kiva. Ne liikku niin hassusti. Luonto-ohjelmissakin on pelottavia jaksoja. Joskus oli joku eläin joka ei näyttäny kivalta. Lähdin sitten varmuuden vuoksi takavasemmalle. Tai oikealle.. Vai meninkös mä suoraan yläkertaan? No kuitenkin, poistuin paikalta vauhdilla. Mutta yleensä niissä on jotain kivoja eläimiä, niitä on hauska kattoa.

Mutta nyt alan valmistautumaan vieraiden saapumiseen, joten jätän teidät nauttimaan viikonlopusta tämän kanssa:

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

- Rico

Rimakauhua ja Rakkautta

Un, do', tre', un pasito pa' adelante..

Olen HIEMAN ollut kiireinen. Se  näkyy stressinä ihmisissä, vöyhötyksenä minussa. Mami on töissä kaiket päivät, papi koulussa ja treeneissä. Sitten tulee viikonloppu, eli me vieraillaan tai meillä vieraillaan. Olen käynyt papin kaverin luona (sillä on nainenkin :O ). Sen miehen minä tiedän, se on meillä ollut ennenkin. Se on ihan OK. Sitten ilmeisesti sen nainen (edelleen ihmettelen tätä asiaa) oli lupautunut hoitamaan minua jos sellaiseen on tarvetta. Niin papi sitten raahasi minut sinne. Hieman pitää olla epäileväinen naista kohtaan, sehän on  meillä käynyt vain pari kertaa. Ei siis luottoa vielä. MUTTA, sillä oli joku ihan ihme boxi, jossa rapisi joku. Ehkä hiiri, ehkä hamsteri. Ehkä rotta. Jokin pieni ja nopea. Ja rapiseva. Se paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. En sanonut että kivalta, vaan mielenkiintoiselta.

No sitten kun minä olin vieraillut niin minun suurin fanini tuli suoraan Hollannista (ei suoraan suoraan, vaan oli se ollut maisemissa jo pari päivää mutta kuitenkin). Se sitten roikkui meillä puoleen yöhön. Tämä tapahtui perjantaina. Sitten lauantaina ei mamia eikä papia paljoakaan näkynyt, kotiin ne palasi ostoskassien kanssa. Sitten sunnuntaina tuli mamin kaveri. En ole ihan varma siitä onko se kissa vai hiiri, koska se antaa kyllä lelun kun se tulee mutta herkkuja se ei anna ja se liikkuu ilman mun lupaa! Mutta tykkään mä siitä, se ei  vaan tykkää kun mä pussailen. Mä kun pussailen paljon. Tosi paljon.

Nyt on sitten ollut kiireinen arki taas ja lähestytään päivä päivältä viikonloppua. Se tarkoittaa mitä muutakaan kuin... Vieraita. Tulee papin äiti ja iskä. Ne kai konttaa ja kiipeilee siellä remonttihuoneessa. Siinä huoneessa on se kiva juttu että kun papi siellä jotain touhuaa niin siitä tulee sellasta valkosta pölyä. Ja siihen on kiva mennä pomppimaan. Ja vielä kivempaa on se, kun sen jälkeen hyppii mamia tai papia vasten. Tulee tassun jälkiä! Haha se on hauskaa. Yleensä kerään tassuihin sitä pölyä, sitten hypin housuja vasten, sitten haen lisää pölyä ja sitten hypin taas niitä vasten ja sitten haen taas.. Tajuatte kai tämän kaavan? Se on hulvatonta kun ne yrittää epätoivoisesti pyyhkiä housujaan. Haha. Olen aina niitä nopeampi. Ja ovelampi. Ja ehdottomasti komeampi.

No sitten viikonloppuna on ilmeisesti tulossa myös lisää mun faneja, mamin kavereita. Katsotaan tuleeko sieltä mitään leluja.. Suuret ovat odotukset, toiveet ja epäilykset. Olen meinaan alkanut epäilemään, että ne lelut on mamin tekemiä. En usko että ne ovat, mutta epäilen.

Mami muuten oli yks päivä ihan kivakin. Se paisto meinaan mulle luun! Tosin sitten se ei ollut enää kiva kun se otti sen multa kesken kaiken pois. Eilen papi oli kiva ja haki sen luun mulle, mutta sitten ne huijas mut tuomaan sen luun niille takasin kun olin vasta päässyt kunnolla vauhtiin. Tosin tänään on maha ollut vähän.. hmm.. täynnä. Ehkä ei olisi pitänyt syödä niin paljoa sitä luuta.. Toivottavasti saan sen tänään taas!

Nyt untenmaille.

Ciao!

Raju Rakastaja

Olen saanut lempinimen, jota vain harvat uskaltavat edes unelmoida. Raju Rakastaja. Se on yllättävän paikkaansa pitävä. En meinaan pidä paljoakaan vieraista ihmisistä. Minusta on outoa että ne tunkeutuvat meidän kotiin. Ja vielä oudompaa olisi antaa niiden koskea minuun. Miksi ihmeessä niin haluaisin?

No, mutta se lempinimi. Koska vieraksun tuntemattomia ihmisiä, pidän usein aika kovan älämölön kun niitä ilmaantuu paikalle. Jos kuitenkin huomaan, että niistä vieraista saattaa tulla ei niin vieraita, tai jos on hyvä syy tykätä niistä, niin saatan innostua pussailemaan. Paljon. Hyvin paljon. Hyvin hyvin paljon. Siitä nimi Raju Rakastaja. Olen vähän kuin on/off - nappula. Joko vihaan tai rakastan. Ei välimuotoja. Ilmaisen tunteeni aika selkeästi. Mitä sitä selittelemään.

Usein ihmiset ei niin tajua mun mielenjuoksuani. Sitten ne suuttuu tai loukkaantuu. Vaikka ei se niitten vika ole, ne vaan ei kiinnosta mua. Toinen asia mistä ihmiset joskus loukkaantuu on se, etten mene ensimmäisenä moikkaamaan tuttuja ihmisiä vaan kaikkia eläimiä, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Mutta haloo! Ne on eläimiä! Sama kun ihmisten eteen iskis donitsin. Tai minun eteen. Donitsi = eläimet. Ihmiset = perunankuori. Ei niin mukavia. Täytyisi varmaan kirjoittaa koira - suomi - koira -sanakirja. Tai minä - suomi - minä -sanakirja. Tuntuu että välillä ihmiset tarvitsisivat keskenäänkin sanakirjoja, vaikka puhuvatkin muka samaa kieltä. On tämä kanssakäyminen hankalaa. Koirilla on helppoa. Häntä heiluu = iloinen. Häntä paikoillaan ylhäällä = jännittynyt. Korvat takana, häntä koipien välissä = arkuus. Korvat takana, häntä heiluu = innostustu. Ei vaikeata. Ihmiset taas kun puhuu niin ääni ei muutu mutta sanat sattuu, tai sanat ei muutu mutta ääni sattuu. Tai sitten mikään ei muutu mutta ajatus sanojen takana sattuu. Outoa. Miksi siitä pitää tehdä niin hankalaa? Haistelisivat vain toistensa pyllyjä, sieltä saa kaiken tarvittavan informaation. Naapurin snautseri on hajujen mukaan 8 vuotias uros. Ei mitään muttia.

Ainiin. Mami teki uuden pehmolelun. Laaman. Ihana se on, pehmolelu siis, mutta ei se laamalta näytä. Mutta melkein sain siltä jo pään irti! Hahaa. Tosin sitten papi otti sen multa pois, pisti piiloon. Kiva, kiitos vaan..

Filosofi minussa alkaa nyt väsymään, joten jatkan torkkuja.

Besos, Rico

New Born Panda

Olin ihmetellyt pari päivää miksi mami väsäsi jotain lankakerällä. Asia ei juurikaan minua kiinnostanut joten annoin asian olla. Mutta eilen illalla tajusin. Huomasin että mami yhisteli virkkaamiaan palasia yhteen ja niistä alkoi muodostumaan... LELU! Oi voi sitä innostusta, en meinannut paikoillani pysyä. Papi sanoi että mun silmät pullahtaa päästä kun tärisin niin innoissani. En voi kieltääkään, olen hulluna leluihin. Kauan siinä kesti että mami sen lelun kasasi mutta sain kuin sainkin sen itselleni. Saanko esitellä, Panda:

Jos rehellisesti sanon niin ei se maailman hienoin panda ole, mutta se on MINUN! Eikä se kauaa ehjänä pysynyt, voin näyttää siitä uuden kuvan kunhan saan sellaisen tassuihini. Muuten tuo on ehjänä, mutta olen aika hyvä purkamaan. Eli raajat on irtoamassa, samoin silmät. Tai siis lähinnä nuo silmärenkaat. Mutta reikiä ei ole. Johtunee siitä että tuo virkattu pehmo on reikiä täynnä. Anyway..

Näytän vielä yhden kuvan minusta ja uudesta panda-ystävästäni:

Taustalla näkyy valoa hohtava akvaario, joka on täynnä ihmeellisiä pieniä rapuja. Tylsiä.

On muuten pahvilaatikkokin EDELLEEN tuolla. Nuo yhet tekee tuota remonttia niin hitaasti että nuo laatikot ei tunnu ikinä häviävän. Mutta ei se haittaa, niitä on hyvä merkkailla ja niitten sisään saa piilotettua tavaroita. Kätevää. Kuulin että työhuone alkaa kohta valmistua. Yksi huone lisää missä leikkiä! Se on nyt täynnä nauloja ja lautoja ja paperia ja pahvilaatikoita ja kaiken maailman purkkeja. Hirveesti kaikkea mielenkiintoista, mutta sinne ei saa mennä. Se on papin leikkipaikka.

Kuulin huhuja että isot koirat syö vain kerran päivässä. Aikaisemmin olen syönyt kaksi kertaa päivässä, koska niin kuulemma pienet koirat syö. Mutta minähän olen dobermanni! Joten syön vain iltaisin. Jätän aamuruuan täysin koskemattomaksi vaikka ne sitä mulle yrittääkin tuputtaa. Urpot, olen iso koira, eikö ne näe? Ehkä ne jossain vaiheessa tajuaa etten ole mikään puudeli vaan tappajakoira. No en ehkä tappajakoira, mutta sellanen hurja kuitenkin. Puudeli, pyh. Eihän mulle ole ees karvoja! Olen yrittänyt näyttää tätä hurjaa olemustani ärisemällä lenkillä muille koirille. En kylläkään kaikille. Naapurin koirat on kivoja, en halua menettää naamaani niille. Mutta siis ärisen niille keillä ei ole mulle väliä, koska olen kova jätkä. Tajuuttekste?

Näytän vielä tähän loppuun yhden kuvan jonka löysin tuolta arkistoista, pentuajoilta.

 

Aika komee mä oon ollu jo sillon. Mutta nyt täytyy mennä kattomaan onko papi keittiössä, jos siltä irtois jotain herkkuja.

Besos, Rico

More Stuff More Stuff

Nyt olen parantanut tahtiani tässä kirjoittelussa. Kaksi päivää putkeen jo uusia viestejä!

Tämän päivän murheeni on mamin nettikauppariippuvuus. Ja postimyyntiriippuvuus. Ja muutenkin shoppailuriippuvuus. Niin kauan se on kivaa kun ne tavarat (tai ruuat) ovat mulle, mutta kun olen huomannut että pääasiassa ne EI ole mulle. Pöyristyttävää. Melkein joka viikko emäntä hakee paketin postista. Pentuaikoina ne oli yleensä mulle, oli petiä, leluja ja herkkuja, mutta nyt ne on muuttunut sohvatyynyiksi, kynttiläkipoiksi, verhoiksi, kasvorasvoiksi, suihkugeeleiksi, torakoiksi, jauhomadoiksi ja muiksi epäkiinnostaviksi. Ja siis ei se samasta paikkaa kaikkia hanki. Luulisin. En usko että kovin monesta paikasta saa sekä sisustusjuttuja että purkkeja täynnä hajustettuja mömmöjä sekä eläviä ötököitä. Ötökät on sille Arielille. Ei mamille. Ehkä papille.. Nääh eikä ole, se pelkää ötököitä. Tai ei pelkää, se vaan musertaa ne pinseteillä ja kiljuu. Ei mamikaan sen hellävaraisempi ole. Se ei vaan kilju. Niin paljoa. Enää.

En ymmärrä miksi sitä tavaraa pitää aina tuoda kotiin jos se ei ole minulle! Tässä yksi päivä emäntä tuli kotiin KIRJOJEN kanssa. Huoh.. Yleensä se tuo vaatteita tai ruokaa kaupasta. Mutta harvemmin se ruoka on mulle. Ja vaatteita en edes haluisikaan.

Uskon että osasyy tuohon mamin shoppailuaddiktioon on kaiken maailman sisustusjutut. Sille tulee kotiin lehtiä joissa on kuvia kivoista jutuista, sitten tulee mainoksia ja sitten se on töissä jossain kaupungilla mistä se aina raahaa kaikkea mukanaan. Kuulemma ei keksi muutakaan tekemistä ruokataukonsa ajaksi kuin kaupoilla kiertämisen. Jos on ihan pakko ostaa niin ostakoot minulle jotain! Voisin tehdä listaa: herkkuja, leluja, herkkuja, leluja, herkkuja ja pari lelua. Done! Ei ollut vaikeaa.

Olen aika hyvä malttamaan mieleni joissakin asioissa. Esimerkiksi sellaisissa joista tiedän saavani jotain tosi hyvää. Pistänpä kuvan siitä kun hienosti pidin herkkua nenällä.

Palkinnoksi onnistuneesta suorituksesta sain syödä tuon herkun, sveitsiläisen juuston palan. Nami. Kannatti malttaa hetki.

Sain kuulla lisää uutisia mahdollisesti tulevasta pikkuveljestäni. Sen emo on ollut ultraäänijutussa ja sieltä on pongattu ainakin kaksi pentua, ehkä kolmaskin. Jee! Tai ehkä jee. What ever.

On muuten huono keli ulkona. "Koiran ilma" ei kuulosta sellaiselta mikä tuolla ulkona on. Loskakuramärkää. Hyi elämä. Tassut märkinä tuolla pomppiminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ja mami on sullonut mun korvat pipon sisälle vaikka ei ole ees pakkasta! Kuulemma on korvat edelleen niin huonossa kunnossa sen viime talvisen paleltumisen jäljiltä että pakko pitää. Toisaalta hyvä, märkä loskalumi joka sataa alas ei osu korviin niin ei tuu niin kylmä. Mutta näytän ihan nunnalta.. Nice one mom..

Nyt takaisin peiton alle nukkumaan.

Besos, Rico

Back in Business

Hola Hola Hola vaan!

Tiedän, viimeisestä viestistäni on aikaa. Todella paljon. Sitä vaan huomaa kasvavansa aikuiseksi jolle kertyy kiireitä. Arkisin herään aamulla aikaisin, käyn lenkillä ja syön jonka jälkeen täytyy kiirehtiä kylpyhuoneeseen jatkamaan unia. Iltapäivällä kun isäntäväki palaa töistä ja koulusta on kiire lenkkeilemään, syömään ja leikkimään. Viikonloppuisin meno ei hellitä. Joko me reissaamme pitkin puolin Suomea tai sitten meille tulee vieraita. Mieluiten makaisin vain kotona ja leikkisin mutta ei. Ei onnistu. Iltaohjelmaa vilkastuttaa uusin perheenjäsenkin. Ariel. Se on sellainen otus joka asuu isossa lasilaatikossa. Ei kala, ne on tyhmiä. Sellanen jolla on häntä. Ja kieli. Mutta ei koira. Eikä kissa. Ne ei tykkää asua lasilaatikossa. Tämä Ariel saa syödä torakoita! Ja matoja! Ja ne madot ja torakat saa syödä KURKKUA! En ymmärrä.. Ja katkerammaksi tämän homman tekee se, etten minä saa kurkkua. No joskus vähän. Mutta useemmin en. Ärr..

Tosiaan tuo Ariel on kummallinen otus. Laitanpa siitä kuvan.

Eikö ole kummallinen? :O Se on tuosta kuvasta jo hieman kasvanut, on nyt voirasian mittainen. Mutta se on kiva kaveri, helpompi sen kanssa olisi leikkiä jos se tulisi sieltä lasilaatikosta pois! En ymmärrä miksi se siellä tykkää olla.. Yritän sitä aina vähän väliä pyytää leikkimään mutta en usko että se puhuu koiraa. Ihme muukalainen.

Yksi päivä tässä emäntäni kysyi haluaisinko kotiin meille asumaan toisen koiran. Saisin kuulemma pikkuveljen. Olisihan sellainen ihan kiva, saisi leikkiä paljon. Mutta epäilen sen valtaavan sohvan.. Täytyy tehdä suunnitelma sen varalle. Sohvahan on mun! Lelut pitää piilottaa, kopan ovi pistää kiinni, merkata kaikki ovenpielet.. Hirveä homma ennen kun se tulee! Kunhan kertoisivat sen tulosta hyvissä ajoin, tulee muuten kiire..

Sen uuden pennun tuleminen ei ole kuulemma ihan varmaa. Ovat varanneet pennun mutta jos sieltä ei synny punaista poikaa joka sopisi mun leikkikaveriksi niin sitten ne ei ota sieltä. Ovat kuulemma jo varanneet aikasemminkin ennen joulua yhen pennun mutta eipäs sieltä meille ketään tullutkaan. Onpa tuokin show, pennun ottaminen.

Itse yritän tuota merkkailua tehdä jo nyt, on sitten hyvin imeytynyt kaikki hajut. Tosin emäntä esitti tekevänsä mulle uutta lelua ja tekikin sellasen vyön mulle! Sen se sitten pisti mulle ja se puristi niin inhottavasti että revin sen pois päältä. Veikkaan, että jos olisin merkannut jonnekin niin olisin pissinyt siihen vyöhön. Yök! Olisin joutunut olemaan koko päivän pissat housussa. Onneksi sain sen pois. Olen ovelampi mitä ne kuvitteleekaan. Kunhan eivät keksi uutta mallia mitä en saisikaan pois päältä.. No ei ne niin fiksuja ole!

Nyt takaisin nukkumaan, on tämä rankkaa. Katsotaan jos jaksaisin joku päivä taas kirjottaa, olen niin kiireinen mies. Poika. Koira. UROS. Hahaa!

Ciao!