More Stuff More Stuff

Nyt olen parantanut tahtiani tässä kirjoittelussa. Kaksi päivää putkeen jo uusia viestejä!

Tämän päivän murheeni on mamin nettikauppariippuvuus. Ja postimyyntiriippuvuus. Ja muutenkin shoppailuriippuvuus. Niin kauan se on kivaa kun ne tavarat (tai ruuat) ovat mulle, mutta kun olen huomannut että pääasiassa ne EI ole mulle. Pöyristyttävää. Melkein joka viikko emäntä hakee paketin postista. Pentuaikoina ne oli yleensä mulle, oli petiä, leluja ja herkkuja, mutta nyt ne on muuttunut sohvatyynyiksi, kynttiläkipoiksi, verhoiksi, kasvorasvoiksi, suihkugeeleiksi, torakoiksi, jauhomadoiksi ja muiksi epäkiinnostaviksi. Ja siis ei se samasta paikkaa kaikkia hanki. Luulisin. En usko että kovin monesta paikasta saa sekä sisustusjuttuja että purkkeja täynnä hajustettuja mömmöjä sekä eläviä ötököitä. Ötökät on sille Arielille. Ei mamille. Ehkä papille.. Nääh eikä ole, se pelkää ötököitä. Tai ei pelkää, se vaan musertaa ne pinseteillä ja kiljuu. Ei mamikaan sen hellävaraisempi ole. Se ei vaan kilju. Niin paljoa. Enää.

En ymmärrä miksi sitä tavaraa pitää aina tuoda kotiin jos se ei ole minulle! Tässä yksi päivä emäntä tuli kotiin KIRJOJEN kanssa. Huoh.. Yleensä se tuo vaatteita tai ruokaa kaupasta. Mutta harvemmin se ruoka on mulle. Ja vaatteita en edes haluisikaan.

Uskon että osasyy tuohon mamin shoppailuaddiktioon on kaiken maailman sisustusjutut. Sille tulee kotiin lehtiä joissa on kuvia kivoista jutuista, sitten tulee mainoksia ja sitten se on töissä jossain kaupungilla mistä se aina raahaa kaikkea mukanaan. Kuulemma ei keksi muutakaan tekemistä ruokataukonsa ajaksi kuin kaupoilla kiertämisen. Jos on ihan pakko ostaa niin ostakoot minulle jotain! Voisin tehdä listaa: herkkuja, leluja, herkkuja, leluja, herkkuja ja pari lelua. Done! Ei ollut vaikeaa.

Olen aika hyvä malttamaan mieleni joissakin asioissa. Esimerkiksi sellaisissa joista tiedän saavani jotain tosi hyvää. Pistänpä kuvan siitä kun hienosti pidin herkkua nenällä.

Palkinnoksi onnistuneesta suorituksesta sain syödä tuon herkun, sveitsiläisen juuston palan. Nami. Kannatti malttaa hetki.

Sain kuulla lisää uutisia mahdollisesti tulevasta pikkuveljestäni. Sen emo on ollut ultraäänijutussa ja sieltä on pongattu ainakin kaksi pentua, ehkä kolmaskin. Jee! Tai ehkä jee. What ever.

On muuten huono keli ulkona. "Koiran ilma" ei kuulosta sellaiselta mikä tuolla ulkona on. Loskakuramärkää. Hyi elämä. Tassut märkinä tuolla pomppiminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ja mami on sullonut mun korvat pipon sisälle vaikka ei ole ees pakkasta! Kuulemma on korvat edelleen niin huonossa kunnossa sen viime talvisen paleltumisen jäljiltä että pakko pitää. Toisaalta hyvä, märkä loskalumi joka sataa alas ei osu korviin niin ei tuu niin kylmä. Mutta näytän ihan nunnalta.. Nice one mom..

Nyt takaisin peiton alle nukkumaan.

Besos, Rico

Back in Business

Hola Hola Hola vaan!

Tiedän, viimeisestä viestistäni on aikaa. Todella paljon. Sitä vaan huomaa kasvavansa aikuiseksi jolle kertyy kiireitä. Arkisin herään aamulla aikaisin, käyn lenkillä ja syön jonka jälkeen täytyy kiirehtiä kylpyhuoneeseen jatkamaan unia. Iltapäivällä kun isäntäväki palaa töistä ja koulusta on kiire lenkkeilemään, syömään ja leikkimään. Viikonloppuisin meno ei hellitä. Joko me reissaamme pitkin puolin Suomea tai sitten meille tulee vieraita. Mieluiten makaisin vain kotona ja leikkisin mutta ei. Ei onnistu. Iltaohjelmaa vilkastuttaa uusin perheenjäsenkin. Ariel. Se on sellainen otus joka asuu isossa lasilaatikossa. Ei kala, ne on tyhmiä. Sellanen jolla on häntä. Ja kieli. Mutta ei koira. Eikä kissa. Ne ei tykkää asua lasilaatikossa. Tämä Ariel saa syödä torakoita! Ja matoja! Ja ne madot ja torakat saa syödä KURKKUA! En ymmärrä.. Ja katkerammaksi tämän homman tekee se, etten minä saa kurkkua. No joskus vähän. Mutta useemmin en. Ärr..

Tosiaan tuo Ariel on kummallinen otus. Laitanpa siitä kuvan.

Eikö ole kummallinen? :O Se on tuosta kuvasta jo hieman kasvanut, on nyt voirasian mittainen. Mutta se on kiva kaveri, helpompi sen kanssa olisi leikkiä jos se tulisi sieltä lasilaatikosta pois! En ymmärrä miksi se siellä tykkää olla.. Yritän sitä aina vähän väliä pyytää leikkimään mutta en usko että se puhuu koiraa. Ihme muukalainen.

Yksi päivä tässä emäntäni kysyi haluaisinko kotiin meille asumaan toisen koiran. Saisin kuulemma pikkuveljen. Olisihan sellainen ihan kiva, saisi leikkiä paljon. Mutta epäilen sen valtaavan sohvan.. Täytyy tehdä suunnitelma sen varalle. Sohvahan on mun! Lelut pitää piilottaa, kopan ovi pistää kiinni, merkata kaikki ovenpielet.. Hirveä homma ennen kun se tulee! Kunhan kertoisivat sen tulosta hyvissä ajoin, tulee muuten kiire..

Sen uuden pennun tuleminen ei ole kuulemma ihan varmaa. Ovat varanneet pennun mutta jos sieltä ei synny punaista poikaa joka sopisi mun leikkikaveriksi niin sitten ne ei ota sieltä. Ovat kuulemma jo varanneet aikasemminkin ennen joulua yhen pennun mutta eipäs sieltä meille ketään tullutkaan. Onpa tuokin show, pennun ottaminen.

Itse yritän tuota merkkailua tehdä jo nyt, on sitten hyvin imeytynyt kaikki hajut. Tosin emäntä esitti tekevänsä mulle uutta lelua ja tekikin sellasen vyön mulle! Sen se sitten pisti mulle ja se puristi niin inhottavasti että revin sen pois päältä. Veikkaan, että jos olisin merkannut jonnekin niin olisin pissinyt siihen vyöhön. Yök! Olisin joutunut olemaan koko päivän pissat housussa. Onneksi sain sen pois. Olen ovelampi mitä ne kuvitteleekaan. Kunhan eivät keksi uutta mallia mitä en saisikaan pois päältä.. No ei ne niin fiksuja ole!

Nyt takaisin nukkumaan, on tämä rankkaa. Katsotaan jos jaksaisin joku päivä taas kirjottaa, olen niin kiireinen mies. Poika. Koira. UROS. Hahaa!

Ciao!