Tässä on ollut niin kiireitä etten ole kerennyt pahemmin kirjoittelemaan. Otinpa nyt itseäni niskasta kiinni ja kerron hieman kuulumisiani. Ensinnäkin, olen antibioottikuurilla. Taas. Kesän alussa lonkkaani tuli haava josta lähti karvat. Alue kasvoi ja kasvoi ja kasvoi kunnes samalla kun kävimme eläinlääkärissä nenäpunkkien takia nuo ihmiset kysyivät alueesta. Eläinlääkäri totesi että toisten koirien kanssa leikkiessä on vaan tullut tapaturma ja siksi karvat on pois. Alue kuitenkin jatkoi kasvamistaan, joten eläinlääkäriin mentiin uudestaan. Epäilynä mamillani oli sikaripunkki. Lääkäri teki testin kolmesti eikä sikaripunkkeja löytynyt. Kotiin tultiin kourallinen antibiootteja mukanamme, ilman selitystä tosin. Kuuri auttoi ja karvat kasvoi takaisin. Meni pari viikkoa ja karvat lähtivät taas samasta kohtaa. Taas lääkäriin. Silloin mut nukutettiin ja ne ilmeisesti otti jotain koepaloja, koska mun lonkkaan oli ilmestynyt tikkejä. Kuulemma olivat ottaneet verikokeetkin lemmikkieläinpassia varten. Passin sain ja koepalojen tulokset sanoivat että on paikallinen tulehdus ja muutama kuollut sikaripunkki. Sain hirveän määrän antibiootteja joita popsin vieläkin. Karvat on melkein kasvaneet jo takaisin, mutta eivät yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Arvethan näkyvät vielä hyvinkin, en tiedä peittyvätkö ne koskaan.. Huomenna uudestaan lääkäriin kuulemaan tuomio, saanko lisää lääkkeitä vai mikä on homman nimi. Mutta tosi nice.
Laitanpa kuvan hyvästä puolestani niin näette miten hienoksi olen kasvanut!
Säkäkorkeus on nyt 30 cm ja painoa tasan 4 kg. Olen kuitenkin huomattavasti sirompi kuin muut tapaamani urokset, joten en tiedä pitäisikö sitä alkaa puntteja nostelemaan että pärjäisin narttujen silmissä. Nartuista puheen ollen mulla on kaks tyttöystävää. Ne on chihuja molemmat, nättejä tyttöjä. Kummatkin asuu samassa perheessä ja on mua vuoden vanhempia. Mä aina vuorottelen että kumman kanssa hengaan enemmän. Ja riippuuhan se siitäkin että kumpi on sinä päivänä paremmalla tuulella. Nuo nartut kun tuntuu olevan niin ailahtelevia..
Mutta se tältä erää, täytyy mennä sovittamaan mamin tekemää pantaa. Se kun innostu ompelemaan.. Kerron taas kuulumisiani kunhan kerkeän.
Besos, Rico
