Pentumania

Kyllä aika menee ja vauhdilla. Piti oikeen ryhdistäytyä että maltoin asettua hetkeksi paikoilleni.

Meillä päivät menee hyvinkin vauhdikkaasti. Paco on rikkonut rutiineja vain vähän ja nykyään yöt saan nukkua. Narttuja käy sääliksi, nehän joutuu valvomaan pentujen kanssa koko sen ajan kun ne ovat kotona. Hui kamala. Mulle tää muutama kuukausi on tehnyt vaikeeta. Aluksi Paco vaan huusi ja huusi yöllä. Mami sitä tuli välillä päästämään pihalle. Sitten Paco taas huusi. Argh. Mulla meinas palaa käpy sen kanssa. Nyt se on hieman rauhottunut. Vähän aikaa sitten se vielä itki aamuisin kun kukaan ei noussut ja se oli ihan pirteenä, mutta mami kävi pari kertaa pomppaamassa sen kopan eteen ja karjas "EI!" niin Paco hiljeni aikas pian. Tai heti hiljeni kun se säikähti, mutta tarvi vain pari toistoa ja se oppi olemaan aamusin hiljaa. Nyt mäkin saan nukkua pitkään jos huvittaa. Ei Paco kovin myöhään malta olla kopassa jos sitä ei väsytä, mutta sentään pitempään kuin aikaisemmin. Luksusta peräti.

Mä olen oppinut että on tiettyjä asioita joita ei saa tehdä vaikka kuinka mieli tekisi. Esimerkiksi ei saa varastaa mamin tai papin tavaroita, eikä todellakaan rikkoa niitä. No Pacon kovaan kalloon se ei ole ihan vielä iskostunut. Eikä se ole oppinut että jos sanotaan "paikka" niin se on sitten paikka kunnes toisin sanotaan. En mäkään aina malta pysyä paikallani, mutta kun muutaman kerran sen joutuu mami äkäsestä tokaisemaan niin kyllä mä saan takamukseni pidettyä maassa. Paco ei. Jouduin jo kerran hakemaan sen niskasta portaista kun se vaan ravas sinne vaikka mami monta kertaa kielti. Tiedän että jos ei tottele niin menee ikuisuus ennen kun tapahtuu mitään mitä minä haluan. Sillonkin oltiin lähössä lenkille ja tuo rääpäle vaan ravaa portaissa.

Mutta on siitä seuraakin. Päivät menee paljon nopeempaa kun leikitään sen kanssa kotona ennen kun papi tai mami tulee kotiin. Yleensä papi tulee eka ja sitten me touhutaan yhessä ja sitten vasta mami tulee kotiin.

Nyt me ollaan viikonloppu Pacon ja mamin kanssa kolmestaan kotona. Plus se lisko. Siitäkin on tullut tosi vaativa. Se aina hakkaa lasia ja haluaa syliin. Jos se ei oo vielä tajunnu niin minäkin haluan syliin, samoin Paco. Että ota vuoronumero, mä olin ensin.

Oltiin koirapuistossakin tossa viikko sitten, siellä oli tuttuja! Oli siellä uusiakin koiria. Oli kyllä kivaa. Pitkästä aikaa päästiin sinne. Paco ei ollu aikasemmin siellä ollukaan mutta tykkäs kyllä. Se näytti ihan pöljältä kun juoksi hullun kiilto silmissä siellä.

Sitten me oltiin viime viikolla eläinlääkärissäki. Piti ottaa rokotukset. Hyi että. Se lääkkäri vaan yritti mua kopeloida. Meinas paniikki iskeä kun papi vaan piti kiinni. Pacon mielestä se oli ihan kivaa. Mutta se onkin tollanen tollo..

Siinä vähän posekuvaa meistä. Pacolla on kyllä nyt toi toinenkin korva jo pystyssä, en vaan löytäny uudempaa kuvaa. Toi mun kuva on otettu ralleista. Oltiin kattomassa niitä.

Yritän muistaa päivitellä tapahtumia täältä nyt vähän useemmin.

Siihen asti, Ciao!

- Rico ja pallopää Paco

Cangaroos Made In Finland "Paco"

Tsaukki!

Kuten otsikosta huomaatte, meidän uuden karvakorvan nimi on Paco. Ihmettelin kun vappupäivänä heti aamusta lähettiin liikenteeseen autolla, kauhea härdelli. Perillä oltiin jossain maatilalla (haistoin sen hevosen lannan jo kaukaa) ja minut jätettiin autoon. Sitten vierähtää tovi ja papi avaa peräluukun ja mami raahaa punaista rottaa. ENSINNÄKIN se on MINUN mami. Toiseksi, mitä h****ttiä se tekee mun autossa? No mä sitä siinä hetken haistelin ja lähdin tutkimaan maatilan hajuja. Sitten kun lähettiin ajelemaan takasin päin, se rotta vinku etupenkillä mamin sylissä koko matkan. Oli se välillä hiljaakin mutta pääasiassa se huusi. Se siitä rentouttavasta lomareissusta..

No me sitten pysähdyttiin Teuvalle, pääsin juoksemaan Nachon kanssa. Se rottahan siellä oli huomion keskipisteenä, tietenkin.

Kotona tajusin vasta kuinka raivostuttavia pennut osaa olla. En varmasti ollut noin raivostuttava pentuna, en tasan ollut. Tuo riehuu minkä kerkeää, sitten se kusee lattialle, taas riehuu ja sitten nukkua röhnöttää. Ja kun herää niin sama rumba alkaa uusiksi. Ja yöt.. Huh huh. Se huutaa yöllä ja sitä pitää päästää pihalle ja sitten se nukkuu hetken ja taas se huutaa. Mä olen niin väsynyt! Mutta niin on vissiin mamikin. Me nukuttas päivällä sohvalla mutta se rääpäle ei anna, koska se haluaa vartin välein pihalle. Argh.

Nyt vihdoin pääsen kirjottamaan, koska papi otti sen rotan ja lähti Amin luokse. Me saadaan  mamin kanssa ladata akkuja pari päivää. Tai no mami vissiin menee töihin huomenna, mutta minä saan nukkua vielä huomisen. Sitten taas paluu tähän uuteen arkeen..

Saanen huomauttaa, että en koskaan pentuna ollut kiinnostunut pistorasioista. Nuo tuo rotta jonka ne Pacoksi on nimennyt on erittäin kiinnostunut niistä. Ja sillä alkaa kai nyt jo hampaat vaihtua kun se kokoajan järsii jotain. Pistorasiaa, johtoja, pöydän jalkaa, lelua, minua, vaatteita, luuta tai jos ei muuta löydy niin omaa tassuaan..

On se ihan hauskaakin seuraa, se tykkää painia. Sitä on sitten kiva pyöräyttää nurmikolle. Se vaan matkii mua kokoajan. Jos kurkkaan mamin kukkapenkin reunan yli, niin menee pari sekuntia ja sekin tulee kurkkimaan ihan viereen. Ja jos haen luun mitä syödä, niin se tulee ja vie sen luun multa. Eikä se luu kiinnosta jos mä en sitä syö. Eikä mitään kunnioitusta, se vaan tunkee mun petiin mitään kyselemättä. Mä sentään tiedän että vaan omaan petiin saa mennä, ei toisten. Mutta tämä ei sitä suostu tajuamaan. Ei riitä että minä ärähdän, tai että papi nostaa sen niskasta kieltäen kymmenen kertaa peräkkäin. Ei ei ei. Se ei luovuta.

Laitanpa siitä muutaman kuvan niin näette millainen tapaus se on..

 Ja kuten huomaatte, sen on pakko kokojan järsiä jotakin..

Alla kuva meidän ensimmäisestä yhteisestä päivästä. Näette kuinka epäileväinen olen tuota uutta otusta kohtaan..

Onhan se ihan suloinenkin, silloin kun se on paikallaan. Tai nukkuu.

Se tosiaan matkii mua, joten vaikka se ei nimeään tunnista niin se osaa käskystä istua. Outo tapaus..

Muutakin outoa tuossa on, esimerkiksi se että se raahaa kaikki lelut omaan petiinsä. Tai raahautuu itse lelulaatikkoon..

Ja sitten vielä kuva kun me leikitään. Meistä ei kovin montaa leikkikuvaa ole, koska vauhti on niin hurjaa ettei kamera pysy perässä.

Että tällästä tänne. Toivottavasti teille menee rauhallisemmin.

Besos, Rico

Puutarhatonttu

Ihanaa, kesä tulee! Meillä se näkyy mamin pyllistelystä kukkapenkissä, papin pyllistelystä grillin kanssa ja minun pyllistelystä ruusupuskaan. Se tosin meiltä katosi aika vauhdilla. Mami siitä on puhunut että pitäisi se leikata kun on niin ruma ja viime viikonloppuna se sai papin siihen suostuteltua. Tosin nyt ne on miettinyt että kaivaa sen sieltä kokonaan pois. Mun pissapuskan! Mutta ei hätiä mitiä, sieltä alkaa nousemaan kaiken näkösiä kasveja, mamin kukkapenkistä siis. Sinne ei vieläkään saisi mennä, joten ne rakentaa siihen jonkin sortin muurin tai jonkun. Mutta sittenpähän pääsen kiipeilemään!

Lukkoseppäkin kävi meillä eilen. Sitä piti kokoajan vahtia ettei se vie meiltä mitään. En luota noihin ukkeleihin.. Mutta oli siitä jotain iloakin, se sai auki meiän rikkinäisen parvekkeen oven. Kun mami tuli töistä niin sehän sitten sinne pamahti. Papi laitto sille sen kukat jo roikkumaan. Mami meinaan viime viikonloppuna istutti parvekelaatikkoihin orvokkeja vaikka koko parvekkeelle ei päässyt. Sitten ne oli mun tiellä terassilla kun yritin leikkiä pallolla. Nyt ne on kuulemma multa turvassa. Mamihan sinne parvekkeelle laitto kynttilöitä ja kippoja ja kuppeja, mutta teki se yhden järkevänkin liikkeen, se toi viltin sinne! Tosin parvekkeesta en tykkää niin paljoa kun terassista, parvekkeelta ei näe mitään! Olen liian lyhyt.. Hmph.. Sitä rakentaessa joku urpo on laudottanu koko kaiteen umpinaiseksi. Miten se on kuvitellu että sieltä näkee? Häh?! Nyt sitten se on sellasta kiipeilyä että pääsee tuolilta kurkkimaan mutta kun eihän se ole tarpeeksi lähellä kaidetta niin ei sieltä näe. Sitten joutuu pomppimaan ja pyytämään apua noilta ihmisiltä eikä ne mua kuitenkaan nosta kun kuulemma yritän hypätä pois ja ärrh. Se on sellasta takkuilua. Terassilla saa vaan kirmata miten haluaa ja kun ne on aidannu pihan niin saan juosta siellä ihan vapaana. Sieltä näkee hyvin muutenkin pihapiiriin ja kadulle.

Mamilla meinas mennä hermo sekä muhun että papiin sillon viikonloppuna.. Me kun leikittiin niin kun äijät leikkii, keskittyneesti asiaan ja vauhdilla juosten. No sitten se mamin kukkapenkki sattu olemaan kokoajan tiellä ja sitten oli ne orvokkilaatikot (ne kun tosiaan siellä terassin lattialla oli vielä eiliseen päivään asti). No osa kukista ei sitten kestänyt meidän leikkejä. Ja kun mami sen huomasi niin se pisti meiät molemmat sisälle.. On sekin yks tyranni..

Huhupuheitten perusteella meille muuttaa ens viikolla se Paco. Mun kuulemma pitää lähteä mukaan hakemaan sitä. No pääsee ainakin vähän reissun päälle.

Nyt keräilemään kimpsuja ja kampsuja, huomenna lähetään taas reissuun, mennään Keski-Suomeen. Onkohan Ami siellä?

Besos, Rico

More Meat More Heat

Rakkaat ystävät, olen todennut että kaikki hyvältä maistuva tuntuu pahalta mahassa.

Tämä ajatukseni muodostuu nyt siitä, että kun se aikaisemmin mainittu suklaa alkoi kiertämään mahassa, niin näin myös teki herkullinen jauheliha. Siitä mainitsinkin jo aikaisemmin, mutta tämä sama ongelma jatkuu vieläkin. Nyt ovat ihmiset pienentäneet lihan määrää (jo aivan minimiin!) mutta siltikin tuntuu ettei maha kestä. Kyllä se siihen varmasti tottuu, minä en ainakaan luovuta!

Sain eilen uuden pedin! Sellainen musta nahkainen ulkokuori, sisältä pehmeä musta fleece. Ah. Se on ihana! Toinen samanlainen näyttää olevan eteisessä vielä muoveissa. Epäilen että se on Pacolle, sen tuloon kun ei ole kuin kaksi viikkoa! En ole ihan varma miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Ihanaa että tulee leikkikaveri, mutta apua jos se vie mun lelut ja herkut ja ruuan ja luut ja sohvan ja mamin ja papin ja auton ja sohvan ja herkut ja sohvan! Täytyy varmaan pitää sille kova kurinpalautus kun se tulee..

Edellisenä viikonloppuna oli jotkut koiranäyttelyjutut täällä. Mami ja papi oli sitten siellä kahtena päivänä, toivat hirveän määrän ruokaa ja herkkuja ja uuden vesikupin ja ruokakupin. Ja kuulemma Pacollekin ruokakupin. Ja sitten sellasen pehmoalustan koppaan. Sille tosin kävi heti ekana yönä huonosti kun se jauheliha alkoi kiertämään. Ne aikasemmat pehmusteet on saanut vedettyä pois alta, mutta tässä oli muovipohja! Eli pakostikin osui vaikka kuinka yritin naama ruvella sitä repiä pois tieltä.. No onneksi ne pesi sen niin nyt on sekin takaisin käytössä. Matolle ei käynyt sitten niin onnekkaasti, sitä ne ei saanut pestyä. Pitää niitten viiä se jonnekin pesulaan. Hupsis.

Pihalla on sulanut lumi pois! Tosin tilalle on tullut märkää mutaa.. Yök. Omassa pihassa olisi kiva haukkua naapureita mutta nuo yhet vaan kieltää kokoajan. Eikä mamin kukkapenkkiin kuulemma saa mennä, vaikka siellä olis todella paljon kaikkea kivaa tutkittavaa. Kyllä mä oon nopeeta aina käyny kurkkaamassa, mutta tähän mennessä ne on melkein joka kerta nähnyt.. Hmph.

Viikonloppu lähestyy, eli vuorossa on matkustelua Keski-Suomeen. Onkohan sielläkin mutaa? Tässä kelissä on yksi hyväkin puoli, ei tarvitse laittaa vaatteita!

Nyt käperryn tuonne uuteen petiini nukkumaan, Ciao!

Hulabaloo

Pitkästä aikaa pääsin taas koneen ääreen. On tässä kaikkea tullut touhuiltua, nyt kun kelit oli vähän aikaa ihan kivatkin niin ulkona on tullut ravailtua. Nyt on sellanen kurakeli että ei oikeen huvita tuolla pihalla olla. Eikä tänään oo paistanu ees aurinko niin nou thänks.

Vähän kuvasaastetta meiän ulkoiluista:

Enkö näytä muuten typerältä noissa vaatteissa?

Meille tulee nyt sitten vappuna toinen kääpiömonsteri, Paco. Hänen ylhäisyytensä takia olen joutunut kokemaan kummallisia asioita, esimerkiksi VAIPPOJA. Halleluja vaan siitäkin ideasta.. Nuo ihmiseni meinaan ajatteli (kivasti ajattelikin) että lihan lisääminen ruokaan voisi parantaa mun turkkia. Mullehan se sopii, nappulat maistuu paljon paremmilta kun niitten päällä on jauhelihaa. No, äkkiseltään iso määrä jauhelihaa tuppasi pistää mahan sekasin. Ja juuri sinä aamuna ne iski mulle vaipat jalkaan.. Ihan vauvojen vaipat, niihin vaan teki reiän hännälle. No päivän aikana tuli niin kova hätä että pakko oli oloa helpottaa, tosin enpä tajunnut ettei kannattaisi vaipat jalassa.. Papi kun tuli kotiin niin siitäpä riemu syntyi kun istuimme kylppärin lattialla, papi housut märkänä, minä paskat housussa. Ja ihanasti se vaippapaska hierti mun pallit joten vereslihallahan ne sitten oli. Oli oikeen miehekästä olla papin kanssa suihkussa kun se yrittää pestä paskaa mun palleista. Jotka oli siis äärettömän kipeät. No kyllä ne siitä sitten parani mutta vaippoja en enää halua!

On ne mulle ollut ihan kilttejäkin. Mami on innostunu niistä virkatuista pehmoleluista. Saanenko esitellä, Mörkö:

Ja tuo isompikorvainen komistushan olen siis minä, jos ette heti tajuneet.. Sitten seuraavaksi esittelen teille Tipun. Sen kanssa sain leikkiä vaan hetken, sitten se joutui ensiapuasemalle Teuvalle Nachon leluksi..

Ja sitten viimeisenä kanttarelli jolla en olisi saanut leikkiä ollenkaan.. Vein sen kuitenkin aina silloin kun mami en nähnyt, joten sekin vietiin Teuvalle.. Kiitti vaan luottamuksesta..

Sitten viimeiseksi täytyy laittaa vielä posetuskuva. Näitä kuvia nyt on kun mami meni hankkimaan järjestelmäkameran.. Ja mitäpä muutakaan se kuvaa kun minua. Koska minua komeampaa kohdetta on turha etsiä!

Nyt jatkamaan pallien parantelua, heippa!

- Rico

Suklaamonsteri

Voihan sukulaku sentään.. Ei ollut meikäpojan hengenlähtö kovinkaan kaukana tossa torstaina. Kerronpa mitä kävi.

Jäin yksin vapaaksi kotiin siksi aikaan kun papi ja mami oli muualla. Edellisenä iltana oltiin sohvalla lötkötelty koko porukka ja sinnepä ne oli unohtanut suklaalevyn. Sellaisen Milka suklaalevyn. Olen niin perso suklaalle, että minulle on ostettu ihan omiakin suklaanappeja. Haisee ihan samalle kuin noittenkin suklaa, joten en ymmärrä miksen saisi niitten suklaata syödä. Joten päätinpä kokeilla kun kerran eivät olleet vahtimassa. Kannoin koko suklaalevyn petiini ja aloin kiskomaan sieltä levyä ulos. Ah se oli hyvää! Tosin siinä ahmimisessa kävi niin että kun liian vauhdilla söin niin oksensinpa osan siitä ulos. Ja sitten vasta se huono olo tulikin.. Janotti niin hirveästi että maha paisu ja sitten tuli niin hirveä pissahätä että pakkohan sitä oli joka suuntaan päästää ulos. No sitten kun papi tuli kotiin niin eipä se päätä taputtanut.. Kermamaito sekotusta se yritti juottaa mutta maha oli niin täynnä että enhän minä jaksanu juoda. Niin sitten lähettiin lenkille. Sain juosta pitkiinsä siellä papin kanssa, se oli ihan kivaa vaikka maha olikin jonkin verran tiellä. Sitten vaan kävi niin että kun tultiin takasin sisälle niin rupes taas oksettamaan. No kun mami tuli kotiin niin alko sitten mua vähän ahistamaan, tuli jonkin sortin nuha. Papi sitten soitti eläinlääkärillekin mutta eipä meillä sitten ollut muuta tehtävissä kun vaan oksennusten väistöä. Yöllä oli niin paljon virtaa mulla että pompin kuin duracell-pupu. Mami sitten tuli olkkariin sohvalle mun kanssa nukkumaan, vaikka en mä meinannut aluksi malttaa nukkua, pompin vaan. Nukahin sitten ja oli kyllä kiva, sain olla peiton alla lämpimässä. Aamulla papi toi apteekista jotain hiiltä niin sitä sitten jouduin syömään. Se oli tosi pahaa. Mutta huono olo loppu sillä. Ei viikonloppuna tehny enää mieli suklaata. Eilen kyllä taas teki, joten kaikki kunnossa. Mutta ei mami eikä papi kovin ilosesti sitä mulle ollu tarjoamassa. Jostain kumman syystä.

Nyt ei ole jäänyt suklaata pöydälle, en ymmärrä miten se on mahdollista. Saakelin siivoushullut. Vai olisko siitä torstaista jäänyt niille jotain mieleen? Äh, en usko.

Pentukuulumisista sen verran, että yksi urospentu on kuulemma syntynyt ja varattuna, nyt odotellaan toistakin pentuetta joka syntyy myöhemmin että jos sieltä tulisi kanssa uroksia. Kuulemma nuo ihmiset eivät halua toista arkajalkaa. Vaikka en mä mikään arkajalka enää ole. Mutta ehkä parempi, ei munkaan tarvi sitten siitä kersasta huolehtia.

Laitan muuten kuvia mitä näin sen suklaasyöntiepisodin jälkeen:

Kyllä kieltämättä hieman hämmensi..

- Rico

Baby Boomi

Hellurei!

Kylläpä aika vierähtää, siitä on jo melkein viikko kun viimeksi muistin kirjotella. Tässä ajassa on tapahtunut muutoksia, niin hyviä kuin huonojakin.

Aloitetaan hyvistä. Saan olla päivisin vapaana koko asunnossa! Makkaria lukuunottamatta, ne ei luota etten mene niitten sänkyyn nukkumaan. Aika fiksuja, en tiedä miten ne sen on tajunnut? Mutta kuitenkin, vapaana mä olen täällä saanut olla.

Sitten huonoja uutisia. En saa olla vapaana ihan kommandona. Nou nou. Vaan nehän ähersi viime viikonloppuna mulla uudet tuunatut housut. Ne kiristää ja puristaa ja hiertää ja kutittaa. No sain ne tuossa eilen pois ominavuin itekseni kun tarpeeksi kauan taistelin. Sitten kävin kostoksi lorauttamassa olohuoneen pöydänkulmaan lätäkön. Haha siinähän papi sitä pesi sitten riemuissaan kun tuli käymään kotona. Tosin se tais tykätä kyttyrää kun lähti hakemaan mamia töistä niin se kiristi ne housut niin tiukalle että en saanut niitä millään irti.

Pentupörinää sen verran, että mami verkkokauppashoppailee TAAS. Tosin tuossa uudessa rääpäleessä on se hyvä puoli, että minäkin saan samalla kaikkea uutta. Kuulemma uudet pedit hankitaan molemmille, samoin ruokakupit. Ja koska se uus kakara on niin pieni kun se tulee ettei sille voi vielä vaatteita hankkia seuraavaa talvea varten, niin vain minä saan uusia vaatteita. Siinä on miinuspuolikin. Meinaan että saan vaatteita. Koska nehän pitää laittaa päälle. Eikä se ole kivaa.

Laitanpa kuvan siitä pedistä mitä mami on meille kattellut Zooplussasta:

Sitten löysi toisenkin idean pedille. Pedit kun vie tilaa, niin siellä samassa verkkokaupassa oli valmiita kaappeja jonne sai piiloon pedin. Laitanpa siitäkin kuvan:

 Se aatteli että jos papi rakentaisi sellasen "rivitalon" meille ikkunan eteen. Siinä on meinaan patterikin niin se kivasti lämmittäisi. Olen sen kannalla ehdottomasti. Papia ei vaan oikeen napannut se rakentaminen, ei kuulemma tule samannäköinen kun muu sisustus. Mistä lähtien sitä on sisustus kiinnostanut? :O

Mami löysi uloskin sieltä samasta kaupasta hökkelin. Siitä papi ei ollut ollenkaan kiinnostunut. On kuulemma ruma. Mun mielestä sieltä vois hyvin kurkkia. Mutta en mä siellä pihalla kyllä nuku. Pistetäänpä siitäkin kuva, se on vaikea selittää:

Se oliskin hauska jos meillä olis noi kaikki mahdolliset petijutut. Vaikkakin paras paikka nukkua on sohva. Ja se on MUN paikka, ei sen uuden rääpäleen. Piste.

Besos, Rico