tiistai 12. maaliskuuta 2013

Suklaamonsteri

Voihan sukulaku sentään.. Ei ollut meikäpojan hengenlähtö kovinkaan kaukana tossa torstaina. Kerronpa mitä kävi.

Jäin yksin vapaaksi kotiin siksi aikaan kun papi ja mami oli muualla. Edellisenä iltana oltiin sohvalla lötkötelty koko porukka ja sinnepä ne oli unohtanut suklaalevyn. Sellaisen Milka suklaalevyn. Olen niin perso suklaalle, että minulle on ostettu ihan omiakin suklaanappeja. Haisee ihan samalle kuin noittenkin suklaa, joten en ymmärrä miksen saisi niitten suklaata syödä. Joten päätinpä kokeilla kun kerran eivät olleet vahtimassa. Kannoin koko suklaalevyn petiini ja aloin kiskomaan sieltä levyä ulos. Ah se oli hyvää! Tosin siinä ahmimisessa kävi niin että kun liian vauhdilla söin niin oksensinpa osan siitä ulos. Ja sitten vasta se huono olo tulikin.. Janotti niin hirveästi että maha paisu ja sitten tuli niin hirveä pissahätä että pakkohan sitä oli joka suuntaan päästää ulos. No sitten kun papi tuli kotiin niin eipä se päätä taputtanut.. Kermamaito sekotusta se yritti juottaa mutta maha oli niin täynnä että enhän minä jaksanu juoda. Niin sitten lähettiin lenkille. Sain juosta pitkiinsä siellä papin kanssa, se oli ihan kivaa vaikka maha olikin jonkin verran tiellä. Sitten vaan kävi niin että kun tultiin takasin sisälle niin rupes taas oksettamaan. No kun mami tuli kotiin niin alko sitten mua vähän ahistamaan, tuli jonkin sortin nuha. Papi sitten soitti eläinlääkärillekin mutta eipä meillä sitten ollut muuta tehtävissä kun vaan oksennusten väistöä. Yöllä oli niin paljon virtaa mulla että pompin kuin duracell-pupu. Mami sitten tuli olkkariin sohvalle mun kanssa nukkumaan, vaikka en mä meinannut aluksi malttaa nukkua, pompin vaan. Nukahin sitten ja oli kyllä kiva, sain olla peiton alla lämpimässä. Aamulla papi toi apteekista jotain hiiltä niin sitä sitten jouduin syömään. Se oli tosi pahaa. Mutta huono olo loppu sillä. Ei viikonloppuna tehny enää mieli suklaata. Eilen kyllä taas teki, joten kaikki kunnossa. Mutta ei mami eikä papi kovin ilosesti sitä mulle ollu tarjoamassa. Jostain kumman syystä.

Nyt ei ole jäänyt suklaata pöydälle, en ymmärrä miten se on mahdollista. Saakelin siivoushullut. Vai olisko siitä torstaista jäänyt niille jotain mieleen? Äh, en usko.

Pentukuulumisista sen verran, että yksi urospentu on kuulemma syntynyt ja varattuna, nyt odotellaan toistakin pentuetta joka syntyy myöhemmin että jos sieltä tulisi kanssa uroksia. Kuulemma nuo ihmiset eivät halua toista arkajalkaa. Vaikka en mä mikään arkajalka enää ole. Mutta ehkä parempi, ei munkaan tarvi sitten siitä kersasta huolehtia.

Laitan muuten kuvia mitä näin sen suklaasyöntiepisodin jälkeen:















Kyllä kieltämättä hieman hämmensi..

- Rico

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti