Meillä päivät menee hyvinkin vauhdikkaasti. Paco on rikkonut rutiineja vain vähän ja nykyään yöt saan nukkua. Narttuja käy sääliksi, nehän joutuu valvomaan pentujen kanssa koko sen ajan kun ne ovat kotona. Hui kamala. Mulle tää muutama kuukausi on tehnyt vaikeeta. Aluksi Paco vaan huusi ja huusi yöllä. Mami sitä tuli välillä päästämään pihalle. Sitten Paco taas huusi. Argh. Mulla meinas palaa käpy sen kanssa. Nyt se on hieman rauhottunut. Vähän aikaa sitten se vielä itki aamuisin kun kukaan ei noussut ja se oli ihan pirteenä, mutta mami kävi pari kertaa pomppaamassa sen kopan eteen ja karjas "EI!" niin Paco hiljeni aikas pian. Tai heti hiljeni kun se säikähti, mutta tarvi vain pari toistoa ja se oppi olemaan aamusin hiljaa. Nyt mäkin saan nukkua pitkään jos huvittaa. Ei Paco kovin myöhään malta olla kopassa jos sitä ei väsytä, mutta sentään pitempään kuin aikaisemmin. Luksusta peräti.
Mä olen oppinut että on tiettyjä asioita joita ei saa tehdä vaikka kuinka mieli tekisi. Esimerkiksi ei saa varastaa mamin tai papin tavaroita, eikä todellakaan rikkoa niitä. No Pacon kovaan kalloon se ei ole ihan vielä iskostunut. Eikä se ole oppinut että jos sanotaan "paikka" niin se on sitten paikka kunnes toisin sanotaan. En mäkään aina malta pysyä paikallani, mutta kun muutaman kerran sen joutuu mami äkäsestä tokaisemaan niin kyllä mä saan takamukseni pidettyä maassa. Paco ei. Jouduin jo kerran hakemaan sen niskasta portaista kun se vaan ravas sinne vaikka mami monta kertaa kielti. Tiedän että jos ei tottele niin menee ikuisuus ennen kun tapahtuu mitään mitä minä haluan. Sillonkin oltiin lähössä lenkille ja tuo rääpäle vaan ravaa portaissa.
Mutta on siitä seuraakin. Päivät menee paljon nopeempaa kun leikitään sen kanssa kotona ennen kun papi tai mami tulee kotiin. Yleensä papi tulee eka ja sitten me touhutaan yhessä ja sitten vasta mami tulee kotiin.
Nyt me ollaan viikonloppu Pacon ja mamin kanssa kolmestaan kotona. Plus se lisko. Siitäkin on tullut tosi vaativa. Se aina hakkaa lasia ja haluaa syliin. Jos se ei oo vielä tajunnu niin minäkin haluan syliin, samoin Paco. Että ota vuoronumero, mä olin ensin.
Oltiin koirapuistossakin tossa viikko sitten, siellä oli tuttuja! Oli siellä uusiakin koiria. Oli kyllä kivaa. Pitkästä aikaa päästiin sinne. Paco ei ollu aikasemmin siellä ollukaan mutta tykkäs kyllä. Se näytti ihan pöljältä kun juoksi hullun kiilto silmissä siellä.
Sitten me oltiin viime viikolla eläinlääkärissäki. Piti ottaa rokotukset. Hyi että. Se lääkkäri vaan yritti mua kopeloida. Meinas paniikki iskeä kun papi vaan piti kiinni. Pacon mielestä se oli ihan kivaa. Mutta se onkin tollanen tollo..
Siinä vähän posekuvaa meistä. Pacolla on kyllä nyt toi toinenkin korva jo pystyssä, en vaan löytäny uudempaa kuvaa. Toi mun kuva on otettu ralleista. Oltiin kattomassa niitä.
Yritän muistaa päivitellä tapahtumia täältä nyt vähän useemmin.
Siihen asti, Ciao!
- Rico ja pallopää Paco
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti