Suklaamonsteri

Voihan sukulaku sentään.. Ei ollut meikäpojan hengenlähtö kovinkaan kaukana tossa torstaina. Kerronpa mitä kävi.

Jäin yksin vapaaksi kotiin siksi aikaan kun papi ja mami oli muualla. Edellisenä iltana oltiin sohvalla lötkötelty koko porukka ja sinnepä ne oli unohtanut suklaalevyn. Sellaisen Milka suklaalevyn. Olen niin perso suklaalle, että minulle on ostettu ihan omiakin suklaanappeja. Haisee ihan samalle kuin noittenkin suklaa, joten en ymmärrä miksen saisi niitten suklaata syödä. Joten päätinpä kokeilla kun kerran eivät olleet vahtimassa. Kannoin koko suklaalevyn petiini ja aloin kiskomaan sieltä levyä ulos. Ah se oli hyvää! Tosin siinä ahmimisessa kävi niin että kun liian vauhdilla söin niin oksensinpa osan siitä ulos. Ja sitten vasta se huono olo tulikin.. Janotti niin hirveästi että maha paisu ja sitten tuli niin hirveä pissahätä että pakkohan sitä oli joka suuntaan päästää ulos. No sitten kun papi tuli kotiin niin eipä se päätä taputtanut.. Kermamaito sekotusta se yritti juottaa mutta maha oli niin täynnä että enhän minä jaksanu juoda. Niin sitten lähettiin lenkille. Sain juosta pitkiinsä siellä papin kanssa, se oli ihan kivaa vaikka maha olikin jonkin verran tiellä. Sitten vaan kävi niin että kun tultiin takasin sisälle niin rupes taas oksettamaan. No kun mami tuli kotiin niin alko sitten mua vähän ahistamaan, tuli jonkin sortin nuha. Papi sitten soitti eläinlääkärillekin mutta eipä meillä sitten ollut muuta tehtävissä kun vaan oksennusten väistöä. Yöllä oli niin paljon virtaa mulla että pompin kuin duracell-pupu. Mami sitten tuli olkkariin sohvalle mun kanssa nukkumaan, vaikka en mä meinannut aluksi malttaa nukkua, pompin vaan. Nukahin sitten ja oli kyllä kiva, sain olla peiton alla lämpimässä. Aamulla papi toi apteekista jotain hiiltä niin sitä sitten jouduin syömään. Se oli tosi pahaa. Mutta huono olo loppu sillä. Ei viikonloppuna tehny enää mieli suklaata. Eilen kyllä taas teki, joten kaikki kunnossa. Mutta ei mami eikä papi kovin ilosesti sitä mulle ollu tarjoamassa. Jostain kumman syystä.

Nyt ei ole jäänyt suklaata pöydälle, en ymmärrä miten se on mahdollista. Saakelin siivoushullut. Vai olisko siitä torstaista jäänyt niille jotain mieleen? Äh, en usko.

Pentukuulumisista sen verran, että yksi urospentu on kuulemma syntynyt ja varattuna, nyt odotellaan toistakin pentuetta joka syntyy myöhemmin että jos sieltä tulisi kanssa uroksia. Kuulemma nuo ihmiset eivät halua toista arkajalkaa. Vaikka en mä mikään arkajalka enää ole. Mutta ehkä parempi, ei munkaan tarvi sitten siitä kersasta huolehtia.

Laitan muuten kuvia mitä näin sen suklaasyöntiepisodin jälkeen:

Kyllä kieltämättä hieman hämmensi..

- Rico

Baby Boomi

Hellurei!

Kylläpä aika vierähtää, siitä on jo melkein viikko kun viimeksi muistin kirjotella. Tässä ajassa on tapahtunut muutoksia, niin hyviä kuin huonojakin.

Aloitetaan hyvistä. Saan olla päivisin vapaana koko asunnossa! Makkaria lukuunottamatta, ne ei luota etten mene niitten sänkyyn nukkumaan. Aika fiksuja, en tiedä miten ne sen on tajunnut? Mutta kuitenkin, vapaana mä olen täällä saanut olla.

Sitten huonoja uutisia. En saa olla vapaana ihan kommandona. Nou nou. Vaan nehän ähersi viime viikonloppuna mulla uudet tuunatut housut. Ne kiristää ja puristaa ja hiertää ja kutittaa. No sain ne tuossa eilen pois ominavuin itekseni kun tarpeeksi kauan taistelin. Sitten kävin kostoksi lorauttamassa olohuoneen pöydänkulmaan lätäkön. Haha siinähän papi sitä pesi sitten riemuissaan kun tuli käymään kotona. Tosin se tais tykätä kyttyrää kun lähti hakemaan mamia töistä niin se kiristi ne housut niin tiukalle että en saanut niitä millään irti.

Pentupörinää sen verran, että mami verkkokauppashoppailee TAAS. Tosin tuossa uudessa rääpäleessä on se hyvä puoli, että minäkin saan samalla kaikkea uutta. Kuulemma uudet pedit hankitaan molemmille, samoin ruokakupit. Ja koska se uus kakara on niin pieni kun se tulee ettei sille voi vielä vaatteita hankkia seuraavaa talvea varten, niin vain minä saan uusia vaatteita. Siinä on miinuspuolikin. Meinaan että saan vaatteita. Koska nehän pitää laittaa päälle. Eikä se ole kivaa.

Laitanpa kuvan siitä pedistä mitä mami on meille kattellut Zooplussasta:

Sitten löysi toisenkin idean pedille. Pedit kun vie tilaa, niin siellä samassa verkkokaupassa oli valmiita kaappeja jonne sai piiloon pedin. Laitanpa siitäkin kuvan:

 Se aatteli että jos papi rakentaisi sellasen "rivitalon" meille ikkunan eteen. Siinä on meinaan patterikin niin se kivasti lämmittäisi. Olen sen kannalla ehdottomasti. Papia ei vaan oikeen napannut se rakentaminen, ei kuulemma tule samannäköinen kun muu sisustus. Mistä lähtien sitä on sisustus kiinnostanut? :O

Mami löysi uloskin sieltä samasta kaupasta hökkelin. Siitä papi ei ollut ollenkaan kiinnostunut. On kuulemma ruma. Mun mielestä sieltä vois hyvin kurkkia. Mutta en mä siellä pihalla kyllä nuku. Pistetäänpä siitäkin kuva, se on vaikea selittää:

Se oliskin hauska jos meillä olis noi kaikki mahdolliset petijutut. Vaikkakin paras paikka nukkua on sohva. Ja se on MUN paikka, ei sen uuden rääpäleen. Piste.

Besos, Rico

Up 'n' Go!

Tsaukki!

Huomasin etten ole kovin ahkeraan nyt taas kirjoitellut. Tämä kevät vaan tekee tulojaan, ja sitä mukaan kiireetkin. Meillä työhuoneeksi nimetty entinen remonttitarvikekasa on aika kiva. Se on melkeinpä valmis, ja siellä on jo kaikki tarvittava. Meinaan isot rahit, viltti ja tyynyjä. Siinäpä ne oleelliset. On siellä työpöytä ja tuoli ja tietokone ja kaikkea muutakin, mutta ne on ihan turhia. Tai no ei periaatteessa, koska niitten takia siellä viettää mami ja papi aika paljon aikaa. Ja koska mun pitää vahtia niitä kokoajan, niin minäkin vietän siellä paljon aikaani. Oon jo aika monta lelua raahannu sinne, mutta kun ne on mun lempileluja niin en voi jättää niitä sinne yksin yöksi vaan tuonne sitten mun kanssa nukkumaan alas.

Mamilla oli eilen vapaapäivä ja olin kuvitellut että se tarkottaa sitä, että me löhötään sohvalla koko päivä. Mutta ei. Se ensin hyöri ja pyöri kotona, sitten se lähti ja unohti laittaa mut kylppäriin (mitä se ei IKINÄ unohda). No minäpä tästä hermostuin ja kävin sitten kuivumassa olleen pyyhkeen reunaan merkkaamassa olemassaoloni. Ja kun mami ei siltikään tullut kotiin niin menin olohuoneen pöydänkulmaan tekemään isomman lätäkön. Loppujen lopuksi mami tuli kotiin eikä se yhtään tykännyt että olin merkkaillut. Mutta auttopas se, se kun lähti uusiksi jonnekin niin se muisti laittaa mut kylppäriin. Sainpas sen opetettua!

Kuulin kyllä illalla kun mami kertoi tapahtuneesta papille, että se ei ollutkaan unohdus, vaan tarkoituksella kokeili osaanko olla nätisti. No, eipä se siis putkeen mennyt, kuulemma seuraavan kerran kun olen yksin vapaana koko asunnossa, saan ne saakelin housut jalkaani. Kiva, hyvä minä.

Mutta huomenna on jeeeeeeeees päivä, on meinaan viikonloppu ja papi on kotona! Mami menee töihin, mutta kukapa sitä kaipaa. Papin kanssa on kiva olla kotona, kun sillon se yleensä pelaa pleikkarilla (minäkin olen kokeillut, en vaan osannut joten hermostuksissani pureskelin sen ohjaimen uuteen uskoon) jolloin saan vaan nukkua sohvalla. Toivottavasti sillekin ei iske joku siivousinto.. Äh, ei kai nyt sentään. Ei kai?

En tiedä tykkäänkö sittenkään viikonlopusta. Maanantai, tule jo!

Maanantaita odotellessa..

Ciao, Rico