Olen saanut lempinimen, jota vain harvat uskaltavat edes unelmoida. Raju Rakastaja. Se on yllättävän paikkaansa pitävä. En meinaan pidä paljoakaan vieraista ihmisistä. Minusta on outoa että ne tunkeutuvat meidän kotiin. Ja vielä oudompaa olisi antaa niiden koskea minuun. Miksi ihmeessä niin haluaisin?
No, mutta se lempinimi. Koska vieraksun tuntemattomia ihmisiä, pidän usein aika kovan älämölön kun niitä ilmaantuu paikalle. Jos kuitenkin huomaan, että niistä vieraista saattaa tulla ei niin vieraita, tai jos on hyvä syy tykätä niistä, niin saatan innostua pussailemaan. Paljon. Hyvin paljon. Hyvin hyvin paljon. Siitä nimi Raju Rakastaja. Olen vähän kuin on/off - nappula. Joko vihaan tai rakastan. Ei välimuotoja. Ilmaisen tunteeni aika selkeästi. Mitä sitä selittelemään.
Usein ihmiset ei niin tajua mun mielenjuoksuani. Sitten ne suuttuu tai loukkaantuu. Vaikka ei se niitten vika ole, ne vaan ei kiinnosta mua. Toinen asia mistä ihmiset joskus loukkaantuu on se, etten mene ensimmäisenä moikkaamaan tuttuja ihmisiä vaan kaikkia eläimiä, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Mutta haloo! Ne on eläimiä! Sama kun ihmisten eteen iskis donitsin. Tai minun eteen. Donitsi = eläimet. Ihmiset = perunankuori. Ei niin mukavia. Täytyisi varmaan kirjoittaa koira - suomi - koira -sanakirja. Tai minä - suomi - minä -sanakirja. Tuntuu että välillä ihmiset tarvitsisivat keskenäänkin sanakirjoja, vaikka puhuvatkin muka samaa kieltä. On tämä kanssakäyminen hankalaa. Koirilla on helppoa. Häntä heiluu = iloinen. Häntä paikoillaan ylhäällä = jännittynyt. Korvat takana, häntä koipien välissä = arkuus. Korvat takana, häntä heiluu = innostustu. Ei vaikeata. Ihmiset taas kun puhuu niin ääni ei muutu mutta sanat sattuu, tai sanat ei muutu mutta ääni sattuu. Tai sitten mikään ei muutu mutta ajatus sanojen takana sattuu. Outoa. Miksi siitä pitää tehdä niin hankalaa? Haistelisivat vain toistensa pyllyjä, sieltä saa kaiken tarvittavan informaation. Naapurin snautseri on hajujen mukaan 8 vuotias uros. Ei mitään muttia.
Ainiin. Mami teki uuden pehmolelun. Laaman. Ihana se on, pehmolelu siis, mutta ei se laamalta näytä. Mutta melkein sain siltä jo pään irti! Hahaa. Tosin sitten papi otti sen multa pois, pisti piiloon. Kiva, kiitos vaan..
Filosofi minussa alkaa nyt väsymään, joten jatkan torkkuja.
Besos, Rico
Kylläpäs mami lellii nyt Ricoa, omasta takaa pehmolelutehdas! :P Rajun rakastajan hellyydet on päästy kokemaan, osuva nimi kyllä ja onneksi pääsin positiiviselle listalle :D Ei kaikista voi pitää, eikä tarvikaan! Mutta seuraavalla vierailukerralla haistellaan pyllyjä ;)
VastaaPoistaJes! Pyllykemut kehiin! Sille positiivisten ihmisten listalle pääsee vaan harvat ja valitut ;)
Poista