sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Pyjama Party

Hola!

Tässä on vierähtänyt pari päivää viimeisestä kirjoituksestani. Olen saanut vieraita tänne ja tutustunut toisiin koiriinkin. Koirat on jees, niitä kun saa haistella turvallisen välimatkan päästä hihnasta ja sitten palata takaisin kotiin. Ihmiset onkin sitten eri juttu.. Ne kun tunkevat mun kotiin ja kiskovat syliin. Mutta olen kyllä alkanut sietämään niitä sen jälkeen kun ruokaa on ollut tarjolla. Vaikkakin on täynyt varoa ettei ne oo myrkyttäny niitä.. Leikkiä en kuitenkaan ole vielä uskaltanut vieraideni kanssa. Mielummin istun mamman tai papin sylissä.

Nyt kun pihalla on edelleen kylmä, noi ihmiset on yrittäneet keksiä mullekin vaatteita. Oli vaan aika ihmeellinen toi vaateshoppailureissu. Ensin mut sullottiin takaisin siihen vihreeseen koppaan missä mut tuotiin kotiin. Sitten koppa jonka sisällä mä olin, sullottiin auton takapenkille. Ja kaikista kamalinta oli että autolla lähettiin liikkeeseen! Ei huuto auttanut vaikka kuinka yritin. Sitten kun auto pysähty mut revittiin pois kopasta ja kannettiin kauppaan. Siellä oli ihmisiä lisää. Ne etti mulle kaiken maailman herkkuja joita en sitten paniikissa uskaltanutkaan maistaa vaikka kuinka ne mulle niitä tuputti. Sieltä omat ihmiseni ostivat mulle sinisen pyjaman. Ei kuulemma ollut tyylikkäämpää ulkoiluasua näin pienelle.. Laitan tästä kidutusasusta kuvan. Asuhan on siis hieman liian iso vielä..




Tossa viimesessä kuvassa on tän hetkinen asuni jota on paranneltu ponnarilla. On vähän lahkeet liian pitkät. Kiva mennä lenkillä tuo päällä, ei pahemmin nartut huutele perään.. Tai huuteleehan ne mutta siksi että näytän naurettavalta!

Mutta nyt takaisin johtoja repimään, sekin on aika kivaa ajanvietettä. Ja sillä saa ihmiset huutamaan! Haha.

Adios amigos! Besos, Rico.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Sosial Butterfly

Hola amigos!

Olipa ihmeellinen yö. Illalla hengailimme normaalisti alakerrassa, mutta kun oli aika mennä yöunille, huoltojoukot painuivat yläkertaan eivätkä ottaneet mua mukaan! Kyllähän ne siellä ylhäällä on aikasemminkin olleet, joten aattelin että no big deal. Nepä eivät tulleet sieltä enää pois. Nukahdin odotellessani omaan petiin, mutta kauhukseni yöllä huomasin heidän olevan edelleen yläkerrassa. Aloin nukkumaan, koska jossain vaiheessahan ne tulee sieltä pois. Vaan kun heräsin toisen kerran huomasin isäntäväen olevan edelleen poissa. Voi tätä paniikin määrää! Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin ja kun aamulla heräsin kolinaan, huomasin emännän olevan alakerrassa. Ne ei unohtanutkaan minua! Olin aika täpinöissäni kun sain seuraa pitkän ja yksinäisen yön jälkeen. Tähän väliin lisää kuvia ennen kuin jatkan päiväni kertomista.















Siinä on monta kuvaa tän päiväisestä kuvaussessiosta. Opettelimme myös istumaan. Se onnistuu joskus, joskus ei. En aina ihan ymmärrä mitä ne multa  haluaa. Istun silloin kun tiedän että mun täytyy istua. Tänään sain ensimmäisen vieraanikin. Hän oli pelottava. En halua tutustua muihin ihmisiin. Olin aika varuillani hänen kanssaan, se yritti antaa herkkujakin, mutta en luota siihen että ne olisi turvallisia vaikka emäntä ne hänelle antoikin. Lopulta maistoin häneltä herkkua eikä se ollutkaan myrkytettyä! Joten on hän ihan ok, mutta en minä vapaaehtoisesti hänen luokseen mene.

Lisää huomenna tai joskus. Hasta la proxima!
Besos, Rico

perjantai 14. tammikuuta 2011

Kakkatykki

Eilen olin kakkatykki. Nimitys johtuu siitä, että olin kovin aktiivinen tarpeiden tekemisessä. Tänään onkin ollut toinen ääni kellossa, eivätpähän sano mua enää kakkatykiksi! Mä olen paastonnut tän päivän ni kakkaki pysyy poissa. Enkös olekin ovela! Tänään vietin ensimmäistä kertaa kahden keskistä aikaa isäntäni kanssa kun mamma meni kouluun. Leikittiin kovasti ja sitten oliki pakko vetää päikkärit ennen kuin nukahtaisin pystyyn. Koska olen tehnyt pieniä tuhmuuksia koskien petiin pissimistä, emäntä oli sitä mieltä että vaihtaa aina uuden peiton petiin. Nyt olikin jo sellainen tilanne, että papi kävi hakemassa heidän oman viltin ja pisti kahtia jotta mulla on oma puhdas peti. On muuten tosi pehmonen peti! Aattelin että pistän pari kuvaa siitä viltistä missä tulen nukkumaan kun lopetan tuon pisseillä kiusaamisen.



Seuraavana on toinenkin kuva siitä ekasta peitosta jonka saan takasin kun se on kuivunut. Mamma kun pesi sen tänään.. Yritin itekin mennä pesuvatiin mutta toi emäntä oli niin tyhmä ettei antanut ja sulki mut kylppärin oven toiselle puolelle..


Emäntä teki myös mulle oman villapaidan omasta vanhasta paidastaan. Se on ihan kiva nyt ku pakkaset alko taas kiristymään. Eikä tää oo yhtään tyttömäinen vaikka onki kuulunut nartulle. Naiselle. Sille. Mä tosin näytän mun mielestä aika lihavalta tässä. Vai?



Tähän viimesiksi kuviksi valitsin omat pose-kuvat. Ekassa olen mamin jaloissa tottakai, ne on lämpöset. Ei oo kiva istua kylmällä lattialla. Nää yhet kun kääri kaikki matot veks. En ymmärrä miksi, niihin oli niin hyvä tehä kakat kun oli jaloilla lämmin. Nyt joudun kyykkiä tuolla pihalla tai tuolla portaitten alla, sinne sentään pisti paperin ettei tarvi paleltua.. Toisessa kuvassa on mun lelu! Emäntä on kai tehny sen. Ja vikana kuvana on mun ihka ensimmäinen purutikku! En tosin pahemmin saa siitä palasia irti mutta on sitä kiva silti järsiä.






Tässä oli kakkatykin tänpäivänen päivitys, lisää kuulette taas joskus. Täytyy mennä ottamaan pienet päikkärit taas ni jaksaa sitten yöllä valvottaa!


Adios!

torstai 13. tammikuuta 2011

Home sweet home

Hola amigos! Saavuin eilen illalla nykyiseen kotiini. Matka meni hyvin, en pelännyt ollenkaan vaan lähinnä nukuin. Enkä pissinyt kertaakaan ajon aikana! Hallitsin pisut niin että ne osuivat pihalle. Sain siitä kiitosta uudelta perheeltäni. Uudessa kodissani on ihana oma peti, jossa nukun mielelläni (en kylläkään eilen heti kun saavuin). Viime yön huusin ja pompin ja taisi käydä pari (ehkä 5-6) vahinkoakin yön aikana, kaikki vääriin paikkoihin. Tänään olen jo osunut kahdesti paperille ja kerran ulos. Vielä joku päivä minusta tulee sisäsiisti kaupunkikoira!

Tämä päivä on ollut vähän ihmeellinen, sillä isäntä kävi olemassa jonkin aikaa pois kotoa ja sen aikaa olin emäntäni kanssa kahdestaan. Ja välillä jopa hän katosi jonnekin hetkeksi. Enkä päässyt mukaan! Protestoin, mutta minusta tuntuu ettei se kovin hyvin auttanut.. Täytyy kokeilla jos ensi kerralla huutaisin kovempaa, ehkei hän kuullut että jäin oven toiselle puolelle.. Laitan pari kuvaa itsestäni niin näette miten komea olen!









Kerron taas joskus miten olen pärjännyt täällä.

Adios!