Tämän päivän murheeni on mamin nettikauppariippuvuus. Ja postimyyntiriippuvuus. Ja muutenkin shoppailuriippuvuus. Niin kauan se on kivaa kun ne tavarat (tai ruuat) ovat mulle, mutta kun olen huomannut että pääasiassa ne EI ole mulle. Pöyristyttävää. Melkein joka viikko emäntä hakee paketin postista. Pentuaikoina ne oli yleensä mulle, oli petiä, leluja ja herkkuja, mutta nyt ne on muuttunut sohvatyynyiksi, kynttiläkipoiksi, verhoiksi, kasvorasvoiksi, suihkugeeleiksi, torakoiksi, jauhomadoiksi ja muiksi epäkiinnostaviksi. Ja siis ei se samasta paikkaa kaikkia hanki. Luulisin. En usko että kovin monesta paikasta saa sekä sisustusjuttuja että purkkeja täynnä hajustettuja mömmöjä sekä eläviä ötököitä. Ötökät on sille Arielille. Ei mamille. Ehkä papille.. Nääh eikä ole, se pelkää ötököitä. Tai ei pelkää, se vaan musertaa ne pinseteillä ja kiljuu. Ei mamikaan sen hellävaraisempi ole. Se ei vaan kilju. Niin paljoa. Enää.
En ymmärrä miksi sitä tavaraa pitää aina tuoda kotiin jos se ei ole minulle! Tässä yksi päivä emäntä tuli kotiin KIRJOJEN kanssa. Huoh.. Yleensä se tuo vaatteita tai ruokaa kaupasta. Mutta harvemmin se ruoka on mulle. Ja vaatteita en edes haluisikaan.
Uskon että osasyy tuohon mamin shoppailuaddiktioon on kaiken maailman sisustusjutut. Sille tulee kotiin lehtiä joissa on kuvia kivoista jutuista, sitten tulee mainoksia ja sitten se on töissä jossain kaupungilla mistä se aina raahaa kaikkea mukanaan. Kuulemma ei keksi muutakaan tekemistä ruokataukonsa ajaksi kuin kaupoilla kiertämisen. Jos on ihan pakko ostaa niin ostakoot minulle jotain! Voisin tehdä listaa: herkkuja, leluja, herkkuja, leluja, herkkuja ja pari lelua. Done! Ei ollut vaikeaa.
Olen aika hyvä malttamaan mieleni joissakin asioissa. Esimerkiksi sellaisissa joista tiedän saavani jotain tosi hyvää. Pistänpä kuvan siitä kun hienosti pidin herkkua nenällä.
Palkinnoksi onnistuneesta suorituksesta sain syödä tuon herkun, sveitsiläisen juuston palan. Nami. Kannatti malttaa hetki.
Sain kuulla lisää uutisia mahdollisesti tulevasta pikkuveljestäni. Sen emo on ollut ultraäänijutussa ja sieltä on pongattu ainakin kaksi pentua, ehkä kolmaskin. Jee! Tai ehkä jee. What ever.
On muuten huono keli ulkona. "Koiran ilma" ei kuulosta sellaiselta mikä tuolla ulkona on. Loskakuramärkää. Hyi elämä. Tassut märkinä tuolla pomppiminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ja mami on sullonut mun korvat pipon sisälle vaikka ei ole ees pakkasta! Kuulemma on korvat edelleen niin huonossa kunnossa sen viime talvisen paleltumisen jäljiltä että pakko pitää. Toisaalta hyvä, märkä loskalumi joka sataa alas ei osu korviin niin ei tuu niin kylmä. Mutta näytän ihan nunnalta.. Nice one mom..
Nyt takaisin peiton alle nukkumaan.
Besos, Rico
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti