End Of Summer

Hola!

Tässä on ollut niin kiireitä etten ole kerennyt pahemmin kirjoittelemaan. Otinpa nyt itseäni niskasta kiinni ja kerron hieman kuulumisiani. Ensinnäkin, olen antibioottikuurilla. Taas. Kesän alussa lonkkaani tuli haava josta lähti karvat. Alue kasvoi ja kasvoi ja kasvoi kunnes samalla kun kävimme eläinlääkärissä nenäpunkkien takia nuo ihmiset kysyivät alueesta. Eläinlääkäri totesi että toisten koirien kanssa leikkiessä on vaan tullut tapaturma ja siksi karvat on pois. Alue kuitenkin jatkoi kasvamistaan, joten eläinlääkäriin mentiin uudestaan. Epäilynä mamillani oli sikaripunkki. Lääkäri teki testin kolmesti eikä sikaripunkkeja löytynyt. Kotiin tultiin kourallinen antibiootteja mukanamme, ilman selitystä tosin. Kuuri auttoi ja karvat kasvoi takaisin. Meni pari viikkoa ja karvat lähtivät taas samasta kohtaa. Taas lääkäriin. Silloin mut nukutettiin ja ne ilmeisesti otti jotain koepaloja, koska mun lonkkaan oli ilmestynyt tikkejä. Kuulemma olivat ottaneet verikokeetkin lemmikkieläinpassia varten. Passin sain ja koepalojen tulokset sanoivat että on paikallinen tulehdus ja muutama kuollut sikaripunkki. Sain hirveän määrän antibiootteja joita popsin vieläkin. Karvat on melkein kasvaneet jo takaisin, mutta eivät yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Arvethan näkyvät vielä hyvinkin, en tiedä peittyvätkö ne koskaan.. Huomenna uudestaan lääkäriin kuulemaan tuomio, saanko lisää lääkkeitä vai mikä on homman nimi. Mutta tosi nice.

Laitanpa kuvan hyvästä puolestani niin näette miten hienoksi olen kasvanut!

Säkäkorkeus on nyt 30 cm ja painoa tasan 4 kg. Olen kuitenkin huomattavasti sirompi kuin muut tapaamani urokset, joten en tiedä pitäisikö sitä alkaa puntteja nostelemaan että pärjäisin narttujen silmissä. Nartuista puheen ollen mulla on kaks tyttöystävää. Ne on chihuja molemmat, nättejä tyttöjä. Kummatkin asuu samassa perheessä ja on mua vuoden vanhempia. Mä aina vuorottelen että kumman kanssa hengaan enemmän. Ja riippuuhan se siitäkin että kumpi on sinä päivänä paremmalla tuulella. Nuo nartut kun tuntuu olevan niin ailahtelevia..

Mutta se tältä erää, täytyy mennä sovittamaan mamin tekemää pantaa. Se kun innostu ompelemaan.. Kerron taas kuulumisiani kunhan kerkeän.

Besos, Rico

BatDog

Hola amios!

Siitä on jo jonkin aikaa kun viimeksi tänne päivittelin tietoja elämästäni ihmisten parissa. Muutama informoitava asia. Yksi, mun korvat on noussu pystyyn! Ja kaksi, mulla on kauheesti vaatteita. Sillaihan se on ihan kiva kun on vaatteita ettei palele niin pihalla, mutta hemmetti kun ne kutittaa eikä niitä saa pois.. Mulla on kaks heijastinliiviä, kaks villapaitaa, tossut, huppari, mantteli ja pipoa kuulemma odottelemme postista. Ja lisäksi sain törkeän hienon liekkipannan. Ja kivointa siinä pannassa on se, että sen saa lenkillä ite pois päältä! Olen onneksi sen verran pieni että saan sujautettua pään pannasta irti ja sitten juoksemaan! Tosin kovin kauas en ole vielä kerennyt ennen kuin ne saa mut kiinni.

Osaan myös uusia temppuja. Istumisen lisäksi osaan käskyt PAIKKA ja ALAS. Tätä nuo yhdet hyödyntää kaikessa. Silloin kun ne tulee yläkerrasta, pitää istua paikallaan niin kauan että ne antaa luvan. Ja siis ei saa istua portailla, siitä ne komentaa alas. Ja ylöspäin mennessä pitäisi olla sama homma, en vain oikein jaksaisi totella sitä. Miksi odotella ja saada kuiva herkku kun toinen vaihtoehto olisi juosta yläkertaan ja makoilla sängyllä noitten ihmisten kanssa. En minä yltä sängylle hyppäämään, en edes sohvalle, mutta yritys on kova.

Lempiherkuiksini on muodostunut kaikki possujutut esimerkiksi possun korvat sekä saparot. Kärsääkin eilen maistoin, mutta ei se niin himo ollut kuin korva ja saparo. Sainkin sitten kokonaisen säkillisen korvia. Myös puruseni on vaihdettu tänään kokonaan Brit Careen ja Nutrot loppui siihen. Nyt on sitten isojen poikien ruokaa, nää nappulat on isompia ja mustempia. Eli siis siistimpiä.

Näytän vielä kuvan vaatteista sekä hienoista ja miehekkäistä korvistani.

 

Tässä tassutteluni tältä erää. Adios amigos!

Besos, Rico

Pyjama Party

Hola!

Tässä on vierähtänyt pari päivää viimeisestä kirjoituksestani. Olen saanut vieraita tänne ja tutustunut toisiin koiriinkin. Koirat on jees, niitä kun saa haistella turvallisen välimatkan päästä hihnasta ja sitten palata takaisin kotiin. Ihmiset onkin sitten eri juttu.. Ne kun tunkevat mun kotiin ja kiskovat syliin. Mutta olen kyllä alkanut sietämään niitä sen jälkeen kun ruokaa on ollut tarjolla. Vaikkakin on täynyt varoa ettei ne oo myrkyttäny niitä.. Leikkiä en kuitenkaan ole vielä uskaltanut vieraideni kanssa. Mielummin istun mamman tai papin sylissä.

Nyt kun pihalla on edelleen kylmä, noi ihmiset on yrittäneet keksiä mullekin vaatteita. Oli vaan aika ihmeellinen toi vaateshoppailureissu. Ensin mut sullottiin takaisin siihen vihreeseen koppaan missä mut tuotiin kotiin. Sitten koppa jonka sisällä mä olin, sullottiin auton takapenkille. Ja kaikista kamalinta oli että autolla lähettiin liikkeeseen! Ei huuto auttanut vaikka kuinka yritin. Sitten kun auto pysähty mut revittiin pois kopasta ja kannettiin kauppaan. Siellä oli ihmisiä lisää. Ne etti mulle kaiken maailman herkkuja joita en sitten paniikissa uskaltanutkaan maistaa vaikka kuinka ne mulle niitä tuputti. Sieltä omat ihmiseni ostivat mulle sinisen pyjaman. Ei kuulemma ollut tyylikkäämpää ulkoiluasua näin pienelle.. Laitan tästä kidutusasusta kuvan. Asuhan on siis hieman liian iso vielä..

Tossa viimesessä kuvassa on tän hetkinen asuni jota on paranneltu ponnarilla. On vähän lahkeet liian pitkät. Kiva mennä lenkillä tuo päällä, ei pahemmin nartut huutele perään.. Tai huuteleehan ne mutta siksi että näytän naurettavalta!

Mutta nyt takaisin johtoja repimään, sekin on aika kivaa ajanvietettä. Ja sillä saa ihmiset huutamaan! Haha.

Adios amigos! Besos, Rico.

Sosial Butterfly

Hola amigos!

Olipa ihmeellinen yö. Illalla hengailimme normaalisti alakerrassa, mutta kun oli aika mennä yöunille, huoltojoukot painuivat yläkertaan eivätkä ottaneet mua mukaan! Kyllähän ne siellä ylhäällä on aikasemminkin olleet, joten aattelin että no big deal. Nepä eivät tulleet sieltä enää pois. Nukahdin odotellessani omaan petiin, mutta kauhukseni yöllä huomasin heidän olevan edelleen yläkerrassa. Aloin nukkumaan, koska jossain vaiheessahan ne tulee sieltä pois. Vaan kun heräsin toisen kerran huomasin isäntäväen olevan edelleen poissa. Voi tätä paniikin määrää! Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin ja kun aamulla heräsin kolinaan, huomasin emännän olevan alakerrassa. Ne ei unohtanutkaan minua! Olin aika täpinöissäni kun sain seuraa pitkän ja yksinäisen yön jälkeen. Tähän väliin lisää kuvia ennen kuin jatkan päiväni kertomista.

Siinä on monta kuvaa tän päiväisestä kuvaussessiosta. Opettelimme myös istumaan. Se onnistuu joskus, joskus ei. En aina ihan ymmärrä mitä ne multa  haluaa. Istun silloin kun tiedän että mun täytyy istua. Tänään sain ensimmäisen vieraanikin. Hän oli pelottava. En halua tutustua muihin ihmisiin. Olin aika varuillani hänen kanssaan, se yritti antaa herkkujakin, mutta en luota siihen että ne olisi turvallisia vaikka emäntä ne hänelle antoikin. Lopulta maistoin häneltä herkkua eikä se ollutkaan myrkytettyä! Joten on hän ihan ok, mutta en minä vapaaehtoisesti hänen luokseen mene.

Lisää huomenna tai joskus. Hasta la proxima!
Besos, Rico

Kakkatykki

Eilen olin kakkatykki. Nimitys johtuu siitä, että olin kovin aktiivinen tarpeiden tekemisessä. Tänään onkin ollut toinen ääni kellossa, eivätpähän sano mua enää kakkatykiksi! Mä olen paastonnut tän päivän ni kakkaki pysyy poissa. Enkös olekin ovela! Tänään vietin ensimmäistä kertaa kahden keskistä aikaa isäntäni kanssa kun mamma meni kouluun. Leikittiin kovasti ja sitten oliki pakko vetää päikkärit ennen kuin nukahtaisin pystyyn. Koska olen tehnyt pieniä tuhmuuksia koskien petiin pissimistä, emäntä oli sitä mieltä että vaihtaa aina uuden peiton petiin. Nyt olikin jo sellainen tilanne, että papi kävi hakemassa heidän oman viltin ja pisti kahtia jotta mulla on oma puhdas peti. On muuten tosi pehmonen peti! Aattelin että pistän pari kuvaa siitä viltistä missä tulen nukkumaan kun lopetan tuon pisseillä kiusaamisen.

Seuraavana on toinenkin kuva siitä ekasta peitosta jonka saan takasin kun se on kuivunut. Mamma kun pesi sen tänään.. Yritin itekin mennä pesuvatiin mutta toi emäntä oli niin tyhmä ettei antanut ja sulki mut kylppärin oven toiselle puolelle..

Emäntä teki myös mulle oman villapaidan omasta vanhasta paidastaan. Se on ihan kiva nyt ku pakkaset alko taas kiristymään. Eikä tää oo yhtään tyttömäinen vaikka onki kuulunut nartulle. Naiselle. Sille. Mä tosin näytän mun mielestä aika lihavalta tässä. Vai?

Tähän viimesiksi kuviksi valitsin omat pose-kuvat. Ekassa olen mamin jaloissa tottakai, ne on lämpöset. Ei oo kiva istua kylmällä lattialla. Nää yhet kun kääri kaikki matot veks. En ymmärrä miksi, niihin oli niin hyvä tehä kakat kun oli jaloilla lämmin. Nyt joudun kyykkiä tuolla pihalla tai tuolla portaitten alla, sinne sentään pisti paperin ettei tarvi paleltua.. Toisessa kuvassa on mun lelu! Emäntä on kai tehny sen. Ja vikana kuvana on mun ihka ensimmäinen purutikku! En tosin pahemmin saa siitä palasia irti mutta on sitä kiva silti järsiä.

Tässä oli kakkatykin tänpäivänen päivitys, lisää kuulette taas joskus. Täytyy mennä ottamaan pienet päikkärit taas ni jaksaa sitten yöllä valvottaa!


Adios!

Home sweet home

Hola amigos! Saavuin eilen illalla nykyiseen kotiini. Matka meni hyvin, en pelännyt ollenkaan vaan lähinnä nukuin. Enkä pissinyt kertaakaan ajon aikana! Hallitsin pisut niin että ne osuivat pihalle. Sain siitä kiitosta uudelta perheeltäni. Uudessa kodissani on ihana oma peti, jossa nukun mielelläni (en kylläkään eilen heti kun saavuin). Viime yön huusin ja pompin ja taisi käydä pari (ehkä 5-6) vahinkoakin yön aikana, kaikki vääriin paikkoihin. Tänään olen jo osunut kahdesti paperille ja kerran ulos. Vielä joku päivä minusta tulee sisäsiisti kaupunkikoira!

Tämä päivä on ollut vähän ihmeellinen, sillä isäntä kävi olemassa jonkin aikaa pois kotoa ja sen aikaa olin emäntäni kanssa kahdestaan. Ja välillä jopa hän katosi jonnekin hetkeksi. Enkä päässyt mukaan! Protestoin, mutta minusta tuntuu ettei se kovin hyvin auttanut.. Täytyy kokeilla jos ensi kerralla huutaisin kovempaa, ehkei hän kuullut että jäin oven toiselle puolelle.. Laitan pari kuvaa itsestäni niin näette miten komea olen!

Kerron taas joskus miten olen pärjännyt täällä.

Adios!