Up 'n' Go!

Tsaukki!

Huomasin etten ole kovin ahkeraan nyt taas kirjoitellut. Tämä kevät vaan tekee tulojaan, ja sitä mukaan kiireetkin. Meillä työhuoneeksi nimetty entinen remonttitarvikekasa on aika kiva. Se on melkeinpä valmis, ja siellä on jo kaikki tarvittava. Meinaan isot rahit, viltti ja tyynyjä. Siinäpä ne oleelliset. On siellä työpöytä ja tuoli ja tietokone ja kaikkea muutakin, mutta ne on ihan turhia. Tai no ei periaatteessa, koska niitten takia siellä viettää mami ja papi aika paljon aikaa. Ja koska mun pitää vahtia niitä kokoajan, niin minäkin vietän siellä paljon aikaani. Oon jo aika monta lelua raahannu sinne, mutta kun ne on mun lempileluja niin en voi jättää niitä sinne yksin yöksi vaan tuonne sitten mun kanssa nukkumaan alas.

Mamilla oli eilen vapaapäivä ja olin kuvitellut että se tarkottaa sitä, että me löhötään sohvalla koko päivä. Mutta ei. Se ensin hyöri ja pyöri kotona, sitten se lähti ja unohti laittaa mut kylppäriin (mitä se ei IKINÄ unohda). No minäpä tästä hermostuin ja kävin sitten kuivumassa olleen pyyhkeen reunaan merkkaamassa olemassaoloni. Ja kun mami ei siltikään tullut kotiin niin menin olohuoneen pöydänkulmaan tekemään isomman lätäkön. Loppujen lopuksi mami tuli kotiin eikä se yhtään tykännyt että olin merkkaillut. Mutta auttopas se, se kun lähti uusiksi jonnekin niin se muisti laittaa mut kylppäriin. Sainpas sen opetettua!

Kuulin kyllä illalla kun mami kertoi tapahtuneesta papille, että se ei ollutkaan unohdus, vaan tarkoituksella kokeili osaanko olla nätisti. No, eipä se siis putkeen mennyt, kuulemma seuraavan kerran kun olen yksin vapaana koko asunnossa, saan ne saakelin housut jalkaani. Kiva, hyvä minä.

Mutta huomenna on jeeeeeeeees päivä, on meinaan viikonloppu ja papi on kotona! Mami menee töihin, mutta kukapa sitä kaipaa. Papin kanssa on kiva olla kotona, kun sillon se yleensä pelaa pleikkarilla (minäkin olen kokeillut, en vaan osannut joten hermostuksissani pureskelin sen ohjaimen uuteen uskoon) jolloin saan vaan nukkua sohvalla. Toivottavasti sillekin ei iske joku siivousinto.. Äh, ei kai nyt sentään. Ei kai?

En tiedä tykkäänkö sittenkään viikonlopusta. Maanantai, tule jo!

Maanantaita odotellessa..

Ciao, Rico

Veckoslut

Hell Yeah! Viikonloppu alkaa!

Tiedossa siis vierailuja, monesta eri tahosta. Katsotaan kuinka monella on tuliaisia.

Ajattelin etsiä tuolta netin syövereistä jonkun kuvan joka ilmentäisi (haha) viikonloppuani. Kaivelin kaikenlaisia kuvia ja löysin osuvan kuvan. En kuitenkaan vielä paljasta sitä teille, säästän sen sokeripalaksi pohjalle.

Useimmat ihmettelevät miten koira voi kirjoittaa netissä. Ei se ole kovin vaikeaa, mamikin osaa. Aloitin harjottelun jo pentuna. Huomasin, että mami ja papi viettivät paljon aikaa ruokapöydän päälle asetellun koneen parissa. Yksi päivä kun ne oli poissa, kävin katsomassa sitä vempainta. Hyppäsin ruokapöydän tuolille ja kiipesin pöydälle. Ja siinä se törötti, tietokone. Tarkemmin ottaen kannettava tietokone. Auki oli sellainen sinertävä sivusto jossa oli paljon ihmisten kuvia, joku feisbuuk. Yritin jutella jollekin Eetulle siellä, mutta en oikeen osunut oikeille kirjaimille. Eetusta ei ollut paljoa iloa kun ei se ymmärtänyt mitä yritin jutella. "Täh?" sieltä vaan tuli. Ei mennyt ihan nappiin se homma. Siinä sitten kokeilin eri nappuloita ja sain googlen auki. No mitäpä nuori uros mahtaakaan sieltä etsiä, leidejä tietenkin! Kirjoitin siis hakukenttään "naiset". Tiedän, virheellisesti. Sillon en vielä ymmärtänyt että sana "nainen" tarkoitti vain ihmisiä. Mutta muuten kirjoitin sen oikein. Tai no tuli siihen muutama plussa perään, kun jäi tassu näppäimen päälle turhan pitkäksi aikaa. Ja siis muutamalla tarkoitan paria kymmentä. Mutta löyty sieltä naisia! Ei tosin narttuja.. Tämän episodin jälkeen en ole enää koneelle päässyt. Ihmiseni meinaan ovat rakentaneet kaiken maailman suojamuureja etten pääse koneelle. Olen siis siirtynyt televisioon.

Telkkarissa on se hauska puoli, että sieltä kuuluu sekä ääni että näkyy kuva. Luonto-ohjelmat on parhaita. Onneks mami kattoo niitä aika paljon. Ja jotkut lauluohjelmat on kanssa aika kivoja. Osa niistä laulajista on ihan karmeita. Niin kun yks vuosi se Idolsin yks poika. En sietäny sitä! Sellanen nössö blondi. En pystyny olemaan hiljaa kun sitä kuuntelin. Muut sen vuoden kilpailijoista oli ihan Ok, niitä sieti kuunnella. Ja se tanssikilpailu! Sekin oli kiva. Ne liikku niin hassusti. Luonto-ohjelmissakin on pelottavia jaksoja. Joskus oli joku eläin joka ei näyttäny kivalta. Lähdin sitten varmuuden vuoksi takavasemmalle. Tai oikealle.. Vai meninkös mä suoraan yläkertaan? No kuitenkin, poistuin paikalta vauhdilla. Mutta yleensä niissä on jotain kivoja eläimiä, niitä on hauska kattoa.

Mutta nyt alan valmistautumaan vieraiden saapumiseen, joten jätän teidät nauttimaan viikonlopusta tämän kanssa:

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

- Rico

Rimakauhua ja Rakkautta

Un, do', tre', un pasito pa' adelante..

Olen HIEMAN ollut kiireinen. Se  näkyy stressinä ihmisissä, vöyhötyksenä minussa. Mami on töissä kaiket päivät, papi koulussa ja treeneissä. Sitten tulee viikonloppu, eli me vieraillaan tai meillä vieraillaan. Olen käynyt papin kaverin luona (sillä on nainenkin :O ). Sen miehen minä tiedän, se on meillä ollut ennenkin. Se on ihan OK. Sitten ilmeisesti sen nainen (edelleen ihmettelen tätä asiaa) oli lupautunut hoitamaan minua jos sellaiseen on tarvetta. Niin papi sitten raahasi minut sinne. Hieman pitää olla epäileväinen naista kohtaan, sehän on  meillä käynyt vain pari kertaa. Ei siis luottoa vielä. MUTTA, sillä oli joku ihan ihme boxi, jossa rapisi joku. Ehkä hiiri, ehkä hamsteri. Ehkä rotta. Jokin pieni ja nopea. Ja rapiseva. Se paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. En sanonut että kivalta, vaan mielenkiintoiselta.

No sitten kun minä olin vieraillut niin minun suurin fanini tuli suoraan Hollannista (ei suoraan suoraan, vaan oli se ollut maisemissa jo pari päivää mutta kuitenkin). Se sitten roikkui meillä puoleen yöhön. Tämä tapahtui perjantaina. Sitten lauantaina ei mamia eikä papia paljoakaan näkynyt, kotiin ne palasi ostoskassien kanssa. Sitten sunnuntaina tuli mamin kaveri. En ole ihan varma siitä onko se kissa vai hiiri, koska se antaa kyllä lelun kun se tulee mutta herkkuja se ei anna ja se liikkuu ilman mun lupaa! Mutta tykkään mä siitä, se ei  vaan tykkää kun mä pussailen. Mä kun pussailen paljon. Tosi paljon.

Nyt on sitten ollut kiireinen arki taas ja lähestytään päivä päivältä viikonloppua. Se tarkoittaa mitä muutakaan kuin... Vieraita. Tulee papin äiti ja iskä. Ne kai konttaa ja kiipeilee siellä remonttihuoneessa. Siinä huoneessa on se kiva juttu että kun papi siellä jotain touhuaa niin siitä tulee sellasta valkosta pölyä. Ja siihen on kiva mennä pomppimaan. Ja vielä kivempaa on se, kun sen jälkeen hyppii mamia tai papia vasten. Tulee tassun jälkiä! Haha se on hauskaa. Yleensä kerään tassuihin sitä pölyä, sitten hypin housuja vasten, sitten haen lisää pölyä ja sitten hypin taas niitä vasten ja sitten haen taas.. Tajuatte kai tämän kaavan? Se on hulvatonta kun ne yrittää epätoivoisesti pyyhkiä housujaan. Haha. Olen aina niitä nopeampi. Ja ovelampi. Ja ehdottomasti komeampi.

No sitten viikonloppuna on ilmeisesti tulossa myös lisää mun faneja, mamin kavereita. Katsotaan tuleeko sieltä mitään leluja.. Suuret ovat odotukset, toiveet ja epäilykset. Olen meinaan alkanut epäilemään, että ne lelut on mamin tekemiä. En usko että ne ovat, mutta epäilen.

Mami muuten oli yks päivä ihan kivakin. Se paisto meinaan mulle luun! Tosin sitten se ei ollut enää kiva kun se otti sen multa kesken kaiken pois. Eilen papi oli kiva ja haki sen luun mulle, mutta sitten ne huijas mut tuomaan sen luun niille takasin kun olin vasta päässyt kunnolla vauhtiin. Tosin tänään on maha ollut vähän.. hmm.. täynnä. Ehkä ei olisi pitänyt syödä niin paljoa sitä luuta.. Toivottavasti saan sen tänään taas!

Nyt untenmaille.

Ciao!

Raju Rakastaja

Olen saanut lempinimen, jota vain harvat uskaltavat edes unelmoida. Raju Rakastaja. Se on yllättävän paikkaansa pitävä. En meinaan pidä paljoakaan vieraista ihmisistä. Minusta on outoa että ne tunkeutuvat meidän kotiin. Ja vielä oudompaa olisi antaa niiden koskea minuun. Miksi ihmeessä niin haluaisin?

No, mutta se lempinimi. Koska vieraksun tuntemattomia ihmisiä, pidän usein aika kovan älämölön kun niitä ilmaantuu paikalle. Jos kuitenkin huomaan, että niistä vieraista saattaa tulla ei niin vieraita, tai jos on hyvä syy tykätä niistä, niin saatan innostua pussailemaan. Paljon. Hyvin paljon. Hyvin hyvin paljon. Siitä nimi Raju Rakastaja. Olen vähän kuin on/off - nappula. Joko vihaan tai rakastan. Ei välimuotoja. Ilmaisen tunteeni aika selkeästi. Mitä sitä selittelemään.

Usein ihmiset ei niin tajua mun mielenjuoksuani. Sitten ne suuttuu tai loukkaantuu. Vaikka ei se niitten vika ole, ne vaan ei kiinnosta mua. Toinen asia mistä ihmiset joskus loukkaantuu on se, etten mene ensimmäisenä moikkaamaan tuttuja ihmisiä vaan kaikkia eläimiä, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Mutta haloo! Ne on eläimiä! Sama kun ihmisten eteen iskis donitsin. Tai minun eteen. Donitsi = eläimet. Ihmiset = perunankuori. Ei niin mukavia. Täytyisi varmaan kirjoittaa koira - suomi - koira -sanakirja. Tai minä - suomi - minä -sanakirja. Tuntuu että välillä ihmiset tarvitsisivat keskenäänkin sanakirjoja, vaikka puhuvatkin muka samaa kieltä. On tämä kanssakäyminen hankalaa. Koirilla on helppoa. Häntä heiluu = iloinen. Häntä paikoillaan ylhäällä = jännittynyt. Korvat takana, häntä koipien välissä = arkuus. Korvat takana, häntä heiluu = innostustu. Ei vaikeata. Ihmiset taas kun puhuu niin ääni ei muutu mutta sanat sattuu, tai sanat ei muutu mutta ääni sattuu. Tai sitten mikään ei muutu mutta ajatus sanojen takana sattuu. Outoa. Miksi siitä pitää tehdä niin hankalaa? Haistelisivat vain toistensa pyllyjä, sieltä saa kaiken tarvittavan informaation. Naapurin snautseri on hajujen mukaan 8 vuotias uros. Ei mitään muttia.

Ainiin. Mami teki uuden pehmolelun. Laaman. Ihana se on, pehmolelu siis, mutta ei se laamalta näytä. Mutta melkein sain siltä jo pään irti! Hahaa. Tosin sitten papi otti sen multa pois, pisti piiloon. Kiva, kiitos vaan..

Filosofi minussa alkaa nyt väsymään, joten jatkan torkkuja.

Besos, Rico

New Born Panda

Olin ihmetellyt pari päivää miksi mami väsäsi jotain lankakerällä. Asia ei juurikaan minua kiinnostanut joten annoin asian olla. Mutta eilen illalla tajusin. Huomasin että mami yhisteli virkkaamiaan palasia yhteen ja niistä alkoi muodostumaan... LELU! Oi voi sitä innostusta, en meinannut paikoillani pysyä. Papi sanoi että mun silmät pullahtaa päästä kun tärisin niin innoissani. En voi kieltääkään, olen hulluna leluihin. Kauan siinä kesti että mami sen lelun kasasi mutta sain kuin sainkin sen itselleni. Saanko esitellä, Panda:

Jos rehellisesti sanon niin ei se maailman hienoin panda ole, mutta se on MINUN! Eikä se kauaa ehjänä pysynyt, voin näyttää siitä uuden kuvan kunhan saan sellaisen tassuihini. Muuten tuo on ehjänä, mutta olen aika hyvä purkamaan. Eli raajat on irtoamassa, samoin silmät. Tai siis lähinnä nuo silmärenkaat. Mutta reikiä ei ole. Johtunee siitä että tuo virkattu pehmo on reikiä täynnä. Anyway..

Näytän vielä yhden kuvan minusta ja uudesta panda-ystävästäni:

Taustalla näkyy valoa hohtava akvaario, joka on täynnä ihmeellisiä pieniä rapuja. Tylsiä.

On muuten pahvilaatikkokin EDELLEEN tuolla. Nuo yhet tekee tuota remonttia niin hitaasti että nuo laatikot ei tunnu ikinä häviävän. Mutta ei se haittaa, niitä on hyvä merkkailla ja niitten sisään saa piilotettua tavaroita. Kätevää. Kuulin että työhuone alkaa kohta valmistua. Yksi huone lisää missä leikkiä! Se on nyt täynnä nauloja ja lautoja ja paperia ja pahvilaatikoita ja kaiken maailman purkkeja. Hirveesti kaikkea mielenkiintoista, mutta sinne ei saa mennä. Se on papin leikkipaikka.

Kuulin huhuja että isot koirat syö vain kerran päivässä. Aikaisemmin olen syönyt kaksi kertaa päivässä, koska niin kuulemma pienet koirat syö. Mutta minähän olen dobermanni! Joten syön vain iltaisin. Jätän aamuruuan täysin koskemattomaksi vaikka ne sitä mulle yrittääkin tuputtaa. Urpot, olen iso koira, eikö ne näe? Ehkä ne jossain vaiheessa tajuaa etten ole mikään puudeli vaan tappajakoira. No en ehkä tappajakoira, mutta sellanen hurja kuitenkin. Puudeli, pyh. Eihän mulle ole ees karvoja! Olen yrittänyt näyttää tätä hurjaa olemustani ärisemällä lenkillä muille koirille. En kylläkään kaikille. Naapurin koirat on kivoja, en halua menettää naamaani niille. Mutta siis ärisen niille keillä ei ole mulle väliä, koska olen kova jätkä. Tajuuttekste?

Näytän vielä tähän loppuun yhden kuvan jonka löysin tuolta arkistoista, pentuajoilta.

 

Aika komee mä oon ollu jo sillon. Mutta nyt täytyy mennä kattomaan onko papi keittiössä, jos siltä irtois jotain herkkuja.

Besos, Rico

More Stuff More Stuff

Nyt olen parantanut tahtiani tässä kirjoittelussa. Kaksi päivää putkeen jo uusia viestejä!

Tämän päivän murheeni on mamin nettikauppariippuvuus. Ja postimyyntiriippuvuus. Ja muutenkin shoppailuriippuvuus. Niin kauan se on kivaa kun ne tavarat (tai ruuat) ovat mulle, mutta kun olen huomannut että pääasiassa ne EI ole mulle. Pöyristyttävää. Melkein joka viikko emäntä hakee paketin postista. Pentuaikoina ne oli yleensä mulle, oli petiä, leluja ja herkkuja, mutta nyt ne on muuttunut sohvatyynyiksi, kynttiläkipoiksi, verhoiksi, kasvorasvoiksi, suihkugeeleiksi, torakoiksi, jauhomadoiksi ja muiksi epäkiinnostaviksi. Ja siis ei se samasta paikkaa kaikkia hanki. Luulisin. En usko että kovin monesta paikasta saa sekä sisustusjuttuja että purkkeja täynnä hajustettuja mömmöjä sekä eläviä ötököitä. Ötökät on sille Arielille. Ei mamille. Ehkä papille.. Nääh eikä ole, se pelkää ötököitä. Tai ei pelkää, se vaan musertaa ne pinseteillä ja kiljuu. Ei mamikaan sen hellävaraisempi ole. Se ei vaan kilju. Niin paljoa. Enää.

En ymmärrä miksi sitä tavaraa pitää aina tuoda kotiin jos se ei ole minulle! Tässä yksi päivä emäntä tuli kotiin KIRJOJEN kanssa. Huoh.. Yleensä se tuo vaatteita tai ruokaa kaupasta. Mutta harvemmin se ruoka on mulle. Ja vaatteita en edes haluisikaan.

Uskon että osasyy tuohon mamin shoppailuaddiktioon on kaiken maailman sisustusjutut. Sille tulee kotiin lehtiä joissa on kuvia kivoista jutuista, sitten tulee mainoksia ja sitten se on töissä jossain kaupungilla mistä se aina raahaa kaikkea mukanaan. Kuulemma ei keksi muutakaan tekemistä ruokataukonsa ajaksi kuin kaupoilla kiertämisen. Jos on ihan pakko ostaa niin ostakoot minulle jotain! Voisin tehdä listaa: herkkuja, leluja, herkkuja, leluja, herkkuja ja pari lelua. Done! Ei ollut vaikeaa.

Olen aika hyvä malttamaan mieleni joissakin asioissa. Esimerkiksi sellaisissa joista tiedän saavani jotain tosi hyvää. Pistänpä kuvan siitä kun hienosti pidin herkkua nenällä.

Palkinnoksi onnistuneesta suorituksesta sain syödä tuon herkun, sveitsiläisen juuston palan. Nami. Kannatti malttaa hetki.

Sain kuulla lisää uutisia mahdollisesti tulevasta pikkuveljestäni. Sen emo on ollut ultraäänijutussa ja sieltä on pongattu ainakin kaksi pentua, ehkä kolmaskin. Jee! Tai ehkä jee. What ever.

On muuten huono keli ulkona. "Koiran ilma" ei kuulosta sellaiselta mikä tuolla ulkona on. Loskakuramärkää. Hyi elämä. Tassut märkinä tuolla pomppiminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ja mami on sullonut mun korvat pipon sisälle vaikka ei ole ees pakkasta! Kuulemma on korvat edelleen niin huonossa kunnossa sen viime talvisen paleltumisen jäljiltä että pakko pitää. Toisaalta hyvä, märkä loskalumi joka sataa alas ei osu korviin niin ei tuu niin kylmä. Mutta näytän ihan nunnalta.. Nice one mom..

Nyt takaisin peiton alle nukkumaan.

Besos, Rico

Back in Business

Hola Hola Hola vaan!

Tiedän, viimeisestä viestistäni on aikaa. Todella paljon. Sitä vaan huomaa kasvavansa aikuiseksi jolle kertyy kiireitä. Arkisin herään aamulla aikaisin, käyn lenkillä ja syön jonka jälkeen täytyy kiirehtiä kylpyhuoneeseen jatkamaan unia. Iltapäivällä kun isäntäväki palaa töistä ja koulusta on kiire lenkkeilemään, syömään ja leikkimään. Viikonloppuisin meno ei hellitä. Joko me reissaamme pitkin puolin Suomea tai sitten meille tulee vieraita. Mieluiten makaisin vain kotona ja leikkisin mutta ei. Ei onnistu. Iltaohjelmaa vilkastuttaa uusin perheenjäsenkin. Ariel. Se on sellainen otus joka asuu isossa lasilaatikossa. Ei kala, ne on tyhmiä. Sellanen jolla on häntä. Ja kieli. Mutta ei koira. Eikä kissa. Ne ei tykkää asua lasilaatikossa. Tämä Ariel saa syödä torakoita! Ja matoja! Ja ne madot ja torakat saa syödä KURKKUA! En ymmärrä.. Ja katkerammaksi tämän homman tekee se, etten minä saa kurkkua. No joskus vähän. Mutta useemmin en. Ärr..

Tosiaan tuo Ariel on kummallinen otus. Laitanpa siitä kuvan.

Eikö ole kummallinen? :O Se on tuosta kuvasta jo hieman kasvanut, on nyt voirasian mittainen. Mutta se on kiva kaveri, helpompi sen kanssa olisi leikkiä jos se tulisi sieltä lasilaatikosta pois! En ymmärrä miksi se siellä tykkää olla.. Yritän sitä aina vähän väliä pyytää leikkimään mutta en usko että se puhuu koiraa. Ihme muukalainen.

Yksi päivä tässä emäntäni kysyi haluaisinko kotiin meille asumaan toisen koiran. Saisin kuulemma pikkuveljen. Olisihan sellainen ihan kiva, saisi leikkiä paljon. Mutta epäilen sen valtaavan sohvan.. Täytyy tehdä suunnitelma sen varalle. Sohvahan on mun! Lelut pitää piilottaa, kopan ovi pistää kiinni, merkata kaikki ovenpielet.. Hirveä homma ennen kun se tulee! Kunhan kertoisivat sen tulosta hyvissä ajoin, tulee muuten kiire..

Sen uuden pennun tuleminen ei ole kuulemma ihan varmaa. Ovat varanneet pennun mutta jos sieltä ei synny punaista poikaa joka sopisi mun leikkikaveriksi niin sitten ne ei ota sieltä. Ovat kuulemma jo varanneet aikasemminkin ennen joulua yhen pennun mutta eipäs sieltä meille ketään tullutkaan. Onpa tuokin show, pennun ottaminen.

Itse yritän tuota merkkailua tehdä jo nyt, on sitten hyvin imeytynyt kaikki hajut. Tosin emäntä esitti tekevänsä mulle uutta lelua ja tekikin sellasen vyön mulle! Sen se sitten pisti mulle ja se puristi niin inhottavasti että revin sen pois päältä. Veikkaan, että jos olisin merkannut jonnekin niin olisin pissinyt siihen vyöhön. Yök! Olisin joutunut olemaan koko päivän pissat housussa. Onneksi sain sen pois. Olen ovelampi mitä ne kuvitteleekaan. Kunhan eivät keksi uutta mallia mitä en saisikaan pois päältä.. No ei ne niin fiksuja ole!

Nyt takaisin nukkumaan, on tämä rankkaa. Katsotaan jos jaksaisin joku päivä taas kirjottaa, olen niin kiireinen mies. Poika. Koira. UROS. Hahaa!

Ciao!